Savirallissa etsittiin rehtejä partiomestareita

0
Loimaan Savisten joukkueen ryhmänvalvoja Julia Nurmi (takana vasemmalla) tarkkaili Emma Mäkisen, Hilla Eklundin, Saimi Möhkölän, Paavo Kajanderin ja Mikko Mäkelän kudontakehyksen nikkarointia.

LOIMAA/MELLILÄ Lounais-Suomen partiopiirin kevätmestaruuskilpailu Saviralli järjestettiin kaksipäiväisenä Melliläjärven ympäristössä. Lauantaina kisasi 33 tarpojavartiota, joiden jäsenet olivat 12–17-vuotiaita. Sunnuntaina vuorossa oli 42 seikkailijavartiota (10–13v).

Kilpailun järjestäjinä toimivat Mellilän Menninkäiset, Alastaron Jyväset, Loimaan Nuotioloimut, Loimaan Saviset, Pöytyän Pöllöt sekä Kyrön Kiurut ja Kokot.

Kilpailijoita kahden päivän aikana oli yhteensä lähes 400. Vapaaehtoisia toimitsijoita oli noin sata, ja ennen yksipäiväisenä järjestetty kilpailu muutettiin kaksipäiväiseksi käytännön järjestelyjen helpottamiseksi.

– Hajotettiin ihan tarkoituksella kisat kahdelle päivälle, että saadaan resurssit riittämään ja kisa sujuvaksi. Saatiin reipas päivä jokaiselle, eikä aikaa kulu odottaessa, toinen kilpailujohtaja Antti Holkeri totesi.

Savirallin nimi tulee alueen perinteisistä partiokilpailuista. Loimaan Saviset on järjestänyt Savitaival-kilpailua ja Mellilän Menninkäiset Peikkorallia. Nimet yhdistettiin ja vanhempi kilpailuista sai kunnian olla sanaparissa ensimmäisenä.

Partiokilpailujen tavoite on tukea partion kasvatustavoitteita. Kilpailua ohjaavat Suomen Partiolaisten säännöt ja piirin omat säännöt. Holkerin mukaan tärkeintä kilpailussa on rehti kilpailuhenki.

Kilpailuhenkeä nähtiin lauantaina noin viiden kilometrin reitillä yhteensä 15 tehtävän tiimellyksessä. Tehtävät mittasivat laajasti vartion jäsenten partiotaitoja, kuten trangian käyttöä, yhteistyötä, suunnistustaitoa, tarkkuusheittoa, järven pinta-alan arviointia ja nikkarointikykyjä.

– Onnistuttiin todella hienosti. Kaikki on mennyt just, niin kuin piti. Aikataulu pysyi jämptilleen, ja vartiot olivat poissa maastosta tuntia ennen kuin mihin oli varauduttu.

Kaluja ja keinoja -rastilla piti tunnistaa vanhoja työkaluja ja keksiä niille käyttötarkoitus. Paikallisuus ja perinteet olivat muutenkin teemana läpi kilpailun, ja hieno sää piti kisailijat pirteänä.

– Edellisviikonloppuna näytti niin hyvältä, kun lunta ei ollut enää paljoa, että alkuviikon lumisateet tuskastuttivat. Onneksi on ollut hyvin alkukeväinen sää, eli ei täyttä loskakeliä ja tiet hyvässä kunnossa, Holkeri huokaisi.

Kilpailun tukikohta sijaitsi Asemanseudun koululla, josta kilpailijat kuljetettiin lähtöpaikalle linja-autolla. Takaisin pääsi tilaisuuden arvolle sopivasti traktorikyydillä.

Vihreän, eli avoimen tarpojasarjan voittoon taiteili Nousiaisten Henrikin Lippukunnan Hemulit ja alle puolen pisteen päässä seurasi Pyhärannan Korpiankkureiden Eränorpat. Oranssin, eli tyttöjen tarpojasarjan voitti Pyhärannan Korpiankkureiden Myyt. Myös oranssin sarjan voittokamppailu oli äärimmäisen tiukka, kun Rauman Partiotyttöjen Fokkasienet jäivät Pyhärannan Korpiankkurien Myistä 0,9 pisteen päähän.

Jos meno lauantaina oli tasaista, mutta leikkimielistä taistelua, niin sunnuntaina meno oli vielä rennompaa. Rastien väleillä saatettiin pysähtyä rauhassa nauttimaan eväitä tai leikkimään lumihangissa. Nuorempien mukana tuli sääntöjen mukaan olla yli 15-vuotias saattaja, jonka tehtävänä oli pitää nuorempienkin sinihuivien kulkeminen joutuisana.

Seikkailijoiden reitti oli vanhempien vastaavaa hieman lyhyempi ja tehtävärasteja oli vähemmän. Seikkailijasarjan ykköseksi tiensä selvitti Alastaron Jyvästen Syömärit.

– Paljon samoja tehtäviä käytettiin, niitä vain helpotettiin nuoremmille. Esimerkiksi lauantaina oli kuvasuunnistusta ja sunnuntaina suunnistusmerkkien tunnistamista. Noita nuorempia ei oikein viitsi päästää tuonne luontoon ajan kanssa juoksemaan, koska heillä tuntuu olevan energiaa ihan eri tavalla.