Haastatteluun hän on ottanut mukaan peräti kassillisen tanssikenkiä – niitä on kaikenhintaisia ja joillakin on selvästi tanssittu ilta jos toinenkin.
Alastarolaisella Jukka Levosella taas on askelia parketilla vielä vähän vähemmän, sillä hän meni tanssikurssille vasta viime syksynä ja muutaman kurssi-illan jälkeen lähti harjaannuttamaan taitojaan tansseihin.
– Sanotaan, että hionta on alussa, hän hymyilee vaatimattomana, mutta sanoo, että tanssikengät on jo hankittuna ja käytössä.
Samaan pöytään he istuvat nyt puhumaan juuri tanssista – jospa vaikka yhä useampi rohkaistuisi jälleen mahdollisen koronan aiheuttaman tauon jälkeen ottamaan omat ”tanssikenkänsä naulasta”.
– Niin monta vuotta olin sitä miettinyt, ja jonkun kerran olin kääntynyt vielä tanssipaikan oveltakin pois. Nyt harmittaa, että en uskonut vinkkejä ja alkanut käydä tansseissa jo aiemmin, Jukka Levonen kertoo.
Terveiset menevätkin erityisesti kurssille lähtemiseen rohkaisseille kavereille Matille ja Annalle – ja tietenkin vanhemmille, jotka jo kauan sitten kehottivat poikaansa lähtemään tansseihin.
– Olisi vaan pitänyt vanhempaa polvea uskoa, hän virnistää.
Henna Rusilta lähtee terveiset puolestaan eräälle hänen nuoristaan. Hän työskentelee nuorisotyöntekijänä Loimaalla ja nuorten leirillä tuli joitakin vuosia sitten tutuksi tanssimisesta innostunut nuori. Lapsuuden tanhujen jälkeen tanssiminen oli Henna Rusilla jäänyt, mutta kipinä syttyi uudelleen. Jopa ilmilikkeihin, voisi sanoa.
Omien tanssi-iltojen lisäksi hän pyörii nykyään tanssin parissa myös talkoilemassa tanssipaikoilla ja toimii Suomen seuratanssiliiton koulutussihteerinä.
– Parhaana iltana olen käynyt kolmissa tansseissa, hän nauraa.
Ilta alkoi Riutanharjulta Riihimäeltä ja sieltä hän päätyi Pappisten lavan kautta Loimaan Seurahuoneelle.
– Tanssiminen on hyvää vastapainoa työlle maatalousyrittäjänä, Jukka Levonen sanoo.
Työssä saattaa tulla päivän aikana askelia hänen mukaansa jopa parikymmentätuhatta, mutta parketille askeltamaan vie tanssin liikunnallisuus, hyvä musiikki ja harrastuksen sosiaalisuus.
Molemmille on tullut paljon uusia kavereita tanssin parista ja nettimaailmassa pyörimiseen verrattuna sosiaaliset kontaktit ovat aitoja, totta.
Pohdinnan jälkeen he tulevat siihen tulokseen, että millään tanssipaikalla ei ole ollut huonoja bändejä.
– Jotkuthan ajavat käsittämättömiä matkoja, kun lähtevät ihan tiettyjä bändejä kuuntelemaan, Henna Rusi tietää.
Jotkut taas ottavat harrastuksen jopa niin liikunnan kannalta, että tanssivat urheilutekstiilit päällä ja ei ole harvinaista sekään, että mukana on pyyhe hikeä varten tai vaihtopaitaa autossa.
Jukka Levonen vinkkaa, että illalla ennen nukkumaanmenoa kannattaa tanssien jälkeen joka tapauksessa venytellä ja juoda vettä, oli parketilla liikkeellä sitten tanssin ilosta tai urheilumielellä.
Lavoja on lähellä monia, he kehuvat. Esimerkiksi Särkkä Punkalaitumella, Pappisten lava Niinijoella, Valasranta Yläneellä, Esakallio ja Teeriharju Somerolla ja Nuortentalo Aurassa. Myös Vanhan Kanalan tansseista Henna Rusi on kuullut hyvää – eräille tutulle naisporukalle oli järjestetty siellä jopa ”takuutanssijat”, hän iloitsee.
Parketille pääsee siis läpi vuoden. Pääsiäissunnuntaina suuntana saattaa molemmilla olla Auran Nuortentalo, jossa järjestetään varainkeruukonsertti talon tulevaisuuden takaamiseksi.
Miten sitten pääsisi tanssimisessa alkuun?
– Kurssilta sai perusvarmuuden, Jukka Levonen suosittelee ja on iloinen oppimisen tuomista onnistumisen kokemuksista.
Henna Rusi peukuttaa myös kursseja, sillä hän tietää, että usein kursseilta jää myös tuttavia, joiden kanssa on helppo mennä tansseihin. Siksi hän suosittelee myös tanssipaikkojen ennen tansseja pidettäviä ”pikakursseja”, sillä niissäkin tutustuu ihmisiin.
Ikähaitari lattialla voi olla parikymppisistä eläkeläisiin ja tanssimaan mahtuvat lavoille niin aloittelijat kuin niinsanotut kädenalitanssijat, eli näyttäviä pyörityksiä ja liikkeitä tekevät taiturit.
– He ovat lattian keskellä ja etenevät tanssijat ulkokehällä, Henna Rusi valistaa lavaetiketistä ja lisää, että käsilaukku kannattaa jättää pois – se on lattialla vain tiellä, ja tanssia kannattaa vain hyvissä kengissä.
– Alkuun pääsee vaikka niinkin, että vetäisee tennareiden päälle froteesukan, jolla saa luistoa.
Kovin korkeat korot moni kuulemma näkee tanssipaikalla turvallisuusriskinä sekä tanssijalle itselleen että muille.
Aloittelijoita ei lavoilla karsasteta.
– Mikä parasta, jos askeleet menevät sekaisin, aina voi palata perusaskeliin ja aloittaa alusta.
Tiesitkö?
Pieni tanssisanasto
Takuutanssija
Tanssipaikan tansseihin varaama tanssittaja, joka takaa, että ilman tanssipartneria tullutkin pääsee tanssimaan. Kaikissa tansseissa näitä ei ole.
Jenkkapako
Yhtyeet soittavat usein ennen taukoa kaksi jenkkaa. Tanssijat siis tietävät, että tauko on tulossa ja karkaavat kahvioon niiden alkaessa – jotkut mahdollisia jonoja ja jotkut monia muita tanssilajeja parempaa kuntoa vaativaa tanssia välttääkseen…
Omat eväät
Ei tarkoita ”omia juomia”, vaan tilannetta, jossa tanssipaikalle tullaan oman tai sovitun partnerin kanssa, eli paikalla ei ole edellämainittuja takuutanssijoita. Huom. tanssipaikoilla on edelleen hakuvuoroja naisille ja miehille, mutta humalahakuisuus on tanssikansalla pääosin mennyttä aikaa.
Tanssikukkaro
Esimerkiksi ranteeseen kiinnitettävä pieni kukkaro, johon voi laittaa tarpeellisia tavaroita käsilaukun sijaan.