– Yhä useampi miettii, miten jaksaa, Johanna Varjo ja Pauliina Wuorivirta sanovat.
Jaksaminen on tullut heidän työssään puheeksi monien asiakkaiden kanssa. Johanna Varjo on Terveystalon Lounaisen seudun vastaava työterveyspsykologi ja työterveyspsykologi Pauliina Wuorivirta työskentelee muun muassa Euran, Säkylän ja Loimaan seudun yritysten kanssa.
Puheita tukevat myös tilastot.
– Työpoissaolot ovat kasvaneet koko Suomessa ja siitä on olemassa ihan julkista dataa, että mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet. Osaksi toki siitä syystä, että niistä uskalletaan nykyään puhua.
He huomauttavat, että sairauslomat ovat aina vain kärki, eivätkä ne välttämättä kerro työssäjaksamisesta koko kuvaa.
– Huolestuttavinta on se, että joka tavalla ollaan myöhässä, jos jaksamisen ongelmat näkyvät jo tällaisissa luvuissa.
Jaksamisen ongelmat on työpaikoilla tunnistettu ja niiden ei ajatella välttämättä enää olevan kiinni yksittäisestä ihmisestä tai hänen tavastaan tehdä töitä. Uusimpana ilmiönä työpaikoilla ovat esihenkilöiden jaksamisongelmat.
– Työpaikoilla on aikamoinen kiire, jonka vuoksi ei voi välttämättä riittävästi suunnitella asioita ja vaikeisiinkin tilanteisiin joutuu menemään vauhdilla. Esihenkilöt kertovat muun muassa, että aikaa henkilöstöjohtamiseen ei jää ja aika menee hallintoon ja sijaisten hankkimiseen.
Ongelmiin on herätty työpaikoilla niin, että Terveystalo esimerkiksi tarjoaa yritysten esihenkilöille omia valmennuksia työhyvinvoinnin ja jaksamisen haasteiden työstämiseen.
– Eräs organisaatio Loimaan seudulta varasi tällaisen kaikille esihenkilöilleen.
Epävarmuus näkyy vähän jokaisella alalla, niin teollisuudessa kuin kaupassa ja sote-alallakin, Johanna Varjo ja Pauliina Wuorivirta sanovat.
– On menty kriisistä kriisiin. Se on tiedetty, että tämä näkyy jaksamisen haasteena jossakin vaiheessa.
Korona. Sota. Inflaatio.
– Kriisit ovat näkyneet sekä yksilö- että organisaatiotasolla ilmapiirissä.
Työpaikoilla on tasapainoteltu: miten edetään toisaalta haastavassa taloudellisessa tilanteessa ja miten toisaalta huolehditaan siitä, että työntekijät voivat hyvin.
Poissaolojen takia työt ovat voineet kasautua ja aiheuttaa kiirettä ja painetta.
Kun ollaan jaksamisen äärirajoilla, saatetaan reagoida voimakkaasti.
– Stressaantuneena voivat olla tunteet pinnassa ja huomio voi kiinnittyä pieniin asioihin ja niihin voidaan jopa vähän juuttua. Stressaantuneena voidaan jäädä kiinni tai jopa velloa huolissa ja asioissa, joihin ei oikeastaan voida edes vaikuttaa.
Joskus jaksamista verottaa vertailu – miten minulla menee ja miten tuolla toisella menee, ja joskus sitä verottaa se, miten omassa elämässä ja vapaa-ajalla menee.
Huoli töiden epätasaisesta jakautumisesta kuormittaa. Kun työntekijöissä on työpaikalla vaihtuvuutta, joko uusia työntekijöitä tai sijaisia, myös jatkuva perehdyttäminen voi verottaa jaksamista ja kyynistää – tuleeko tähän joku muutos muka joskus?
– Mehän jaksamme tsempata, jos tiedämme, että joku tilanne on loppumassa. Mutta nyt ollaan jo niin kauan toivottu ja kuitenkin petytty, kun tilanne ei helpottanutkaan.
Työn muutokset ja niiden vauhti pohdituttavat monia, kun vauhti vielä useilla aloilla kiihtyy ja nopeutuu. Se saa monen kantamaan huolta omasta osaamisestaan – mitä vaatimuksia vaikkapa digitalisaatio tuo työhön ja onko ammattitaitoni arvostettua tulevaisuudessa?
Miltä jaksamisen ongelmat sitten näyttävät?
Haasteista kertovat jatkuvasti liian pitkät työpäivät ja myös työn laatu tai tuottavuus voivat heiketä. Kun jaksamisen kanssa kamppaillaan, ollaan kuin selviytymismoodissa.
– Ihminen voi muuttua esimerkiksi aktiivisesta kehittäjästä vetäytyväksi. Hän voi etsiä pakokeinoa ja muuttua välinpitämättömäksi. Usein negatiiviset tunteet lisääntyvät, samoin reagointiherkkyys.
– Hän voi miettiä, että onko tämä sitä työtä, mitä haluaa tehdä, ja vastaavatko työn vaatimukset sitä, mitä itsellä on tarjottavaa, ja viekö työ muulta elämältä liikaa aikaa ja vastaako elämä omaa arvomaailmaa.
Usein jaksamiseen vaikuttavat epäselvät työn vaatimukset – mitä tarvitaan, mikä on riittävää? Mitkä vaatimukset tulevat ulkoa ja mitkä itseltä?
– Pelkistä, Johanna Varjo ja Pauliina Wuorivirta suosittelevat.
Mieti, mikä on töissäsi ydintehtävä? Mikä on riittävää? Vertaistuki esimerkiksi muilta esihenkilörooleissa olevilta voi auttaa hahmottamaan paremmin työn- ja ajan hallintaan liittyviä asioita.
– Pysähdy, vaikka vauhdin kierrettä onkin vaikea pysäyttää ja lähde vaikuttamaan tilanteeseesi.
– Viestimme on, että älä jää yksin.
FAKTA
Pohdittavaa työpaikoille
Esihenkilö
Miten arjessa johtaa – onko kaikilla työntekijöillä selkeät vastuut, miten työ on organisoitu, tietääkö jokainen mitä tehdä?
Onko taitoa kohdata ihmisiä?
Onko taitoja ja kykyä tarttua haasteisiin ja ratkaista niitä?
Vuorovaikutustilanteet – jos on itse kuormittunut, se helposti näkyy olemuksessa ja kuuluu äänensävyssä.
Ongelmissa pitää pysähtyä miettimään, mikä on kaikkein olennaisinta, rauhoittaa tilanne ja vahvistaa yhteisöllisyyttä.
Työntekijät
Itsetuntemus ja esimerkiksi oman stressitason tunnistaminen on tärkeää jokaiselle, koska se vaikuttaa siihen, millaista ilmapiiriä luo.
Jokainen on vastuussa ilmapiiristä. Jokaisen on syytä miettiä, miltä kaverista tuntuu, jos toimin näin.
Kukaan ei voi sulkea silmiään ongelmilta.
Kun on tietoinen jostakin ongelmasta, siitä seuraa 100-prosenttinen vastuu, vaikka sitä ei voisi itse ratkaistakaan.