“Äiti on paras ystävä”

0
Hanna Skochyk, Julia Babaniuk, Liudmyla Filipenko ja Halyna Kolisnyk viettävät tänä vuonna äitienpäivää lastensa kanssa Suomessa.

Loimaa/Hirvikoski
Kerttu Salo

Ukrainalaiset äidit Hanna Skochyk, Julia Babaniuk, Liudmyla Filipenko ja Halyna Kolisnyk viettävät äitienpäivää Suomessa lastensa kanssa.

– Suomi on turvallinen ja rehellinen maa ja täällä on puhdas ilma, ukrainalaisäidit kiittelevät.

Skochyk viettää tänä vuonna toista äitienpäiväänsä äitinä, ja hänen tyttärensä on pian 2-vuotias. Skochyk tuli vuosi sitten Suomeen oman äitinsä kanssa.

– Minulla on maailman paras äiti ja toivon, että 30 vuoden päästä oma tyttäreni voi sanoa minusta samaa, Skochyk sanoo.

Skochyk suuntaa juhlimaan ja syömään äitienpäivän kunniaksi Oripäähän sukulaisten luo. Hän toivoo, että perheiden lapset voivat leikkiä keskenään ja aikuiset keskustella.

Babaniuk on kahden lapsen äiti. Hänellä on 17-vuotias tytär sekä 7-vuotias poika. Viime vuonna Babaniuk sai lapsiltaan äitienpäivänä käsintehdyn lahjan. Tämän vuoden äitienpäivänä hän suunnittelee leipovansa kakkua ja lähtevänsä Turkuun maahanmuuttajien yhteiseen tapahtumaan viettämään juhlapäivää.

Filipenko on tullut Suomeen jalkapalloa pelaavan 11-vuotiaan poikansa kanssa. Äiti ja poika opiskelevat yhdessä suomen kieltä.

– Äiti on paras ystävä, Filipenko sanoo miettiessään äitiyden merkitystä.

Hän toivoo, että äitienpäivästä tulee kiva ja hauska päivä. Hän on suunnitellut menevänsä poikansa kanssa sushiravintolaan syömään.

Kolisnyk on äiti kahdelle pojalle, joiden kanssa hän tuli viime vuonna Suomeen. Hänen poikansa ovat 10- ja 4-vuotiaat. Äitienpäivänä Kolisnyk aikoo viedä poikansa syömään ravintolaan.

– Usein äitienpäivänä on annettu lahjoja: kukkia ja kortteja, hän kertoo.

– Meillä ei saa syödä sängyssä, naiset nauravat kuullessaan suomalaisesta tavasta viedä äitienpäivänä äidille aamiainen sänkyyn.

Tällaista perinnettä ei siis kuulu Ukrainassa vietettävään äitienpäivään. Naisten mukaan Suomessa vietetään muutenkin äitienpäivää ehkä vähän isommin kuin Ukrainassa.

– Olen ehkä saattanut soittaa tai käydä kylässä äidin luona, mutta varsinaisia lahjoja ei, satunnaisten kukkamuistamisten lisäksi, ole annettu, Skochyk kertoo.