Lomakertomukset on aina vähän plääh, vaikka vain vastattaisiin aiheesta kysyneelle. Ja varsinkin silloin, jos mahtavasta lomareissusta kerrotaan loputtomasti ihan kysymättäkin (samaan kategoriaan sisältynee myös paikallislehteen lomasta kirjoitetut kolumnit, pahoittelut tästä).
Lomareissuistahan kysellään ihan kohteliaisuudesta, eikä niinkään mielenkiinnosta yksityiskohtiin. Eli Suomessa kysymykseen ”miten reissu meni?” kuuluu vastata samalla tyylillä kuin jos Yhdysvalloissa kysytään, että ”How are you?”
Vastaukseksi riittää ”ihan ok” tai ”ei paskemmin” ja samat englanniksi. Lisäksi pitää muistaa mainita oluttuopin hinta.
Jos kysyjä kaipaa lisätietoa, niin hän kysyy lisää. Sitten vastataan, jos mielenkiintoa riittää. Nykyään kaikki tärkeimmät tiedot lomasta ja omasta hyvinvoinnista on kuitenkin jo Instagramissa, niin mitä niistä enempää pitää edes kertoa.
Suomalaisilta onneksi nämä taidot löytyvät useimmiten ihan luonnostaan. Ihania tuppisuita ollaan melkein kaikki.
Itsellä oli viimeisestä maininnan arvoisesta matkasta vierähtänyt muutama vuosi, joten hieman häkellyin ihmisten kysyessä, että millaista Milanossa oli. Vastasin kaikille, että matka oli yllättävän kostea ja kallis. Vaikkakin tuossa oli jo hieman liioittelua, koska ei matkalla satanut ollenkaan enkä ostellut edes tuliaisia.
Mutta ai että, Milano! Näkemisen arvoisia kohteita ovat ainakin Duomo, Viimeinen ehtoollinen, Sforzescon linna, Galleria Vittorio Emanuele II, Triennale di Milano, La Scala ja San Siro.
Sekalainen matkasakkimme arvosti reissun rentoutta ja hyviä saniteettitiloja enemmän kuin turistien joukossa juoksemista. Muutama Pina Coladakin oli jo takana, ja kun terassikelit olivat kohdillaan, niin miksi sitä lähtisi ”kotikadulta” muualle kuin syömään tai katselemaan urheilua?
Oluttuopin hinta oli muuten sekä AC Milanin että Olimpia Milanon peleissä kuusi euroa. Joten ei muuta kuin kaksin käsin kiinni tuopista niinku ja laulamaan kymmenien tuhansien kannattajien mukana.
Ravintoloissa pieni olut on kaksi desiä ja suomalaisena aamupalana hyvin toiminut iso tuoppi on litran. Makkaraa saa aamupalan kylkeen helposti pyytämällä, mutta jos haluaa valkoviiniä ja Spriteä, niin sen saamiseksi tarjoilijalta vaaditaan ainakin kolme selventävää visiittiä.
Lopuksi voi vielä hieman hempeillä, sillä matkojen onnistuminenhan on aina kiinni matkaseurasta. Joka oli tällä kertaa täyttä timanttia. Kaikesta kuittailtiin hyvällä mielellä ja jaetut kulut kuitattiin myös ilman viivyttelyä. Kättä ei väännetty ollenkaan, enkä kuullut edes kenenkään kyselevän taksin takapenkiltä reittiä herrasmiesten klubille.
Joku saattoi välillä nukkua ja joku oli koko ajan etsimässä vessaa, mutta muuten oikein reipasta sakkia.
Non è stato un brutto viaggio, eli ei ollut paskempi reissu.
Kalle Rajala