Tekee mieli suklaata. Kun menen kauppaan, pitäisikö kuitenkin ottaa “terveellinen” proteiinipatukka suklaapatukan sijasta? Eihän herkkujen syöminen silloin ole pahasta, jos niissä on paljon proteiinia? Enhän silloin syyllisty mihinkään?
Opimme ruokakolmiosta, lautasmallista ja kehon tarvitsemista aineista jo yläasteen terveystiedossa. Monipuolisuuden tärkeyttä ruokaillessa on siis yritetty opettaa, mutta silti tämän hetken vartaloihanteeseen ja elämäntapaan kuuluu yhä useammalla “proteiinihulluus”.
Esimerkiksi muutama viikko sitten huomasin erään oppilaan tuovan kolmea purkkia proteiinirahkaa lukion ruokalaan syödäksensä ne lounaan sijasta. Mikään proteiinirahka ei kuitenkaan ole keholle parempi vaihtoehto kuin vitamiineja, rasvoja, hiilihydraatteja, kuitua ja kaikkea muuta tarvitsemaamme sisältämä arkiruoka.
Tietysti muukin kuin proteiinipitoisuus saa jotkut tuotteet kuulostamaan terveelliseltä ja näin paremmalta vaihtoehdolta syödä. Sokerittomat limsat, tietyt murot, bataattisipsit ja lukuisat muut tuotteet ilmentävät upeasti “terveellisiä” valintoja.
Monesti esimerkiksi iltaherkuista haaveillessa tekee mieli ihan normaaleja sipsejä, mutta juuressipsit näyttävät kaupassa terveellisemmiltä, eikä niiden syöminen kaduta. Juuressipsit kuitenkin valmistetaan useimmiten samalla tavalla kuin perunalastut, mutta eivät maistu niin hyvältä. Terveellisiksi mainostetut murotkin ovat oikeasti vain normaaleja, tavallista tylsemmiltä maistuvia, muroja. Ostetaanko niitä loppujen lopuksi vain markkinointinimen vuoksi?
Ruokailuun saattaa liittyä kuitenkin paljon muitakin ongelmia ja omia sääntöjä. Ei saa napostella, ei saa hotkia, ei saa syödä enempää kuin oli tarkoitus eikä herkutella liikaa. Syömisen tarkoitus on kuitenkin hillitä nälkä, ruokkia keho, ylläpitää sen toimintaa sekä vahvistaa onnellisuuden tunnetta. Kehomme määrää elämän kulun, joten sitä pitäisi ruokkia sen haluamalla tavalla.
Itse asiassa myös “tunnesyöntiä” ajatellaan negatiivisena. Vihaisena saattaa tehdä mieli jotakin rasvaista, surullisena makeaa ja ahdistuneena lohduttavaa. Tunteita ja mielihaluja niihin liittyen silti vähätellään, koska ajatellaan, että ruoka ja tunteet kuuluu poissulkea toisistaan. Tunnesyönti on kuitenkin parasta, mitä itseään varten voi tehdä, koska samalla ruokkii sekä kehoa että mieltä.
Oma keho tietää, mikä itselle on parasta. Seuraavalla kerralla tuotehyllyjen välissä älä siis valitse proteiinipatukkaa vain sen takia, että oikeutat proteiinipitoisuudella suklaan syönnin. Syö mitä ikinä tekeekään mieli.
Mona Lehto