LOIMAAN seurakunnassa eletään uusien työntekijöiden aikaa (LL 6.4.). Vuoden sisällä eläköityneiden ja lopettaneiden tilalle on tullut kuusi uutta.
Tuoreet voimat haluavat kirkon vahvasti mukaan ihmisten arkeen.
– Perinteisesti kirkko on ollut mukana seurakuntalaisten elämän suurissa käännekohdissa, mutta me haluamme keksiä keinoja, miten päästä sinne arjen keskelle, vakituisena seurakuntapastorina vuodenvaihteessa aloittanut Miia Joronen sanoo.
Lokakuussa kahden vuoden nuorisodiakonin pestin aloittanut Mari Nurminen on samaa mieltä. Hän sanookin pohtivansa parhaillaan eri yhteistyökumppaneiden kanssa, miten nuoria tavoittaisi parhaiten.
– Esimerkiksi ensi syksynä aloitamme kouluissa walk in talk -toiminnan eli matalan kynnyksen keskusteluhetket kävelyn merkeissä.
Tarkoitus on aktivoitua myös sosiaalisessa mediassa ja avata puhelinpäivystys. Nurminen sanoo jo nyt huomanneensa, että tarvetta keskustelulle on. Joronen on tehnyt saman huomion, ja iloitseekin, miten avoimesti ihmiset ovat tulleet juttelemaan omista asioistaan. Enemmänkin hänen mielestään saisi tulla.
– Meidän on mentävä myös ihmisten luokse, eikä vain odottaa heidän tulevan meidän luoksemme, hän linjaa.
Aina keskustelun ei tarvitsisi myöskään olla niin syvällistä, vaan Joronen uskoo monella olevan tarvetta lyhyeen kohtaamiseen.
– Haluaisin luoda sellaisia tilanteita, että ihmiset voisivat tulla vaikka hetkeksi jupisemaan mielen päällä olevia asioitaan ja jatkaa sitten matkaansa.
– Ja myös hyviä asioita saa tulla kertomaan, Nurminen puolestaan lisää.
MUSIIKIN saralle on myös suunnitteilla uutta, sillä lokakuussa työnsä aloittanut kanttori Axel Jormanainen aikoo ruveta tarjoamaan kerran kuussa matalan kynnyksen konserttihetkiä Kanta-Loimaan kirkossa.
– Puolen tunnin aikana soitan hiukan suurempia teoksia sekä uruilla että haitarilla, hän kaavailee ja kehuu samalla kirkon soittimia.
Lapsille on puolestaan luvassa oma kuoro Hirvikoskelle, mitä Jormanainen on alustavasti hahmotellut kollegansa Marjukka Lehtolan kanssa.
HANGOSTA kotoisin oleva kanttori kertoo päässeensä hyvin sisään loimaalaiseen elämänrytmiin. Suomen eteläisimmästä kaupungista hän ei kaipaa enää kuin merta.
Sitä kaipaa myös Mari Nurminen, joka muutti Loimaalle kolme vuotta sitten Raumalta. Aiemmin diakonia- ja perhetyötä tehnyt Nurminen sanoo kodin kuitenkin jo muodostuneen pysyvästi uudelle seudulle.
– Mieheni on täältä, ja lisäksi erityistukea tarvitsevalle lapselleni on täällä paremmat koulut, hän kiittelee.
Miia Joronen sanoo puolestaan Loimaan seurakunnan olleen hänelle selvästi johdatus. Viimeistellessään teologian opintojaan vuonna 2021 hän tuli paikkakunnalle kesän ajaksi teologiksi.
– Valmistumisen jälkeen asiat ovat loksahdelleet paikoilleen sijainnin ja viran aukeamisen suhteen, parikkalalaislähtöinen Joronen tuumii.