LOIMAA, ORIPÄÄ Vuodenvaihteessa toimintansa aloittanut Varsinais-Suomen hyvinvointialue Varha on tuonut hallinnollisia muutoksia Loimaan ja Oripään lastensuojeluun. Kun ne aiemmin toimivat omina itsenäisinä yksiköinään, Varhan myötä kunnat liitettiin niin sanottuun palvelualue 2:een, johon kuuluu seitsemän kuntaa. Loimaan ja Oripään lisäksi siinä ovat mukana Lieto, Marttila, Koski, Aura ja Pöytyä.
Kunnat on jaettu kahteen tiimiin. Loimaan ja Oripään kimpassa ovat Pöytyä ja Aura. Jokaisessa kunnassa on edelleen oma toimipisteensä, mutta suurin muutos tulee siitä, että nyt sosiaalityöntekijät liikkuvat ja tekevät töitä kuntarajojen yli.
Neljän kunnan tiimissä on seitsemän vakanssia, joista yksi on täyttämättä ja viisi on täytetty määräaikaisesti. Täyttämätön virkapaikka sijaitsee Oripäässä. Kaksi sosiaalityöntekijän virkaa on täytetty ostopalvelun tuottajan välittäminä.
Loimaan sosiaalitoimistossa sosiaalityöntekijöitä on kolme, mikä on sama määrä kuin ennen uudistusta. Thl:n marraskuussa julkaiseman tilaston mukaan Loimaalla toimi viime vuonna yksi vakinainen lasten asioista vastaava sosiaalityöntekijä ja kaksi tilapäistä. Oripäässä oli puolestaan yksi vakinainen sosiaalityöntekijä.
Kesäkuun alussa Loimaan sosiaalipalveluiden yksikössä aloitti uutena palveluna Soihtu-asiakasohjausyksikkö, joka vastaanottaa kaikki lastensuojeluilmoitukset ja yhteydenotot.
– Sen kautta tapahtuu uusien asiakkaiden ohjaaminen ja arviointi tarvittavien palveluiden piiriin, palvelualue 2:n palvelualuepäällikkö Paula Laukamo sekä lapsiperheiden palvelupäällikkö Riikka Jokela sanovat.
Painetta lastensuojelutyöhön tuo jo pitkään jatkunut työntekijöiden puute. Asiaa ei helpota se, että ensi vuoden alusta asiakkaiden määrä saa olla yhtä sosiaalityöntekijää kohden 30, kun vielä tänä vuonna luku on 35.
– Lastensuojelutyö on pitkäjänteistä, joten työntekijöiden vaihtuvuus tai niukkuus on haaste ja vaikeuttaa lakisääteisten tehtävien toteuttamista, Laukamo sanoo.
Jokela toteaa, että esimerkiksi Pöytyälle on ollut vaikea rekrytoida.
– Myös Loimaalla on ollut ongelmia.
Varhan vielä käsittelyssä olevassa toimenpideohjelmassa työntekijöitä pyritään sitouttamaan eri keinoin. Myös uusia yritetään houkutella. Luvassa on esimerkiksi enemmän juridista apua ja lähijohtamista.
KAHDEN ERITYISLAPSEN äiti Outi Järvelä teki ensimmäisen lastensuojeluilmoituksen perheestään 15 vuotta sitten, kun häneltä olivat voimat pettää. Ensimmäinen ilmoitus ei tuottanut tulosta, sillä sosiaalityöntekijät eivät kuulemma ottaneet häntä tosissaan.
– Koska jaksoin itse kävellä sosiaalitoimistoon ja kertoa asiani, minua ei uskottu.
Vasta kun Järvelä teki ilmoituksen päiväkodin kautta, asiat lähtivät eteenpäin. Hän ei tuolloin vielä asunut Loimaalla.
Kankean alun jälkeen Järvelällä on pelkkää hyvää sanottavaa lastensuojelun palveluista.
– Koin, että sain paljon tukea jaksamiseeni, hän kiittelee.
Kokemusasiantuntijaksi huhtikuussa valmistunut Järvelä kehottaa vanhempia avoimuuteen perheen tilanteesta.
– Kun kertoo kodin tilanteesta rehellisesti, apua saa paljon helpommin.
Nimettömänä asian arkaluontoisuuden vuoksi haastattelun antava toinen loimaalaisvanhempi sanoo puolestaan törmänneensä lastensuojelussa sosiaalityöntekijöiden ammattitaidottomuuteen. Hänen mukaansa työntekijä leimasi hänet mielenterveyspotilaaksi, vaikka toisella vanhemmalla oli väkivaltatausta ja päihdeongelma.
– Meidän osoitteemme oli hyvin tunnettu poliisien keskuudessa.
Haastatellun mukaan poliisin tuntema vanhempi onnistui manipuloimaan perheen lapsen niin, että lapsi kääntyi toista vanhempaa vastaan. Hänen mukaansa sosiaalityöntekijät eivät tunnistaneet manipuloijan toimintaa vaan uskoivat manipuloijan kertomukset kyseenalaistamatta.
– Minua he eivät kuunnelleet lainkaan. Tällaiselle ihmiselle lapset ovat kuitenkin pelkkiä pelinappuloita.
Lisäksi hän sanoo, että aivopesty lapsi puhuu manipuloijan suulla ja ikään kuin tekee työn manipuloivan vanhemman puolesta.
– Tätä työntekijät eivät myöskään tunnistaneet.
Myös toinen nimettömänä haastattelun antava vanhempi kertoo Loimaan lastensuojelussa kohtaamistaan ongelmista. Hän kokee, ettei apua saanut, ellei sitä itse vaatinut koko ajan.
Vanhemman mukaan myöskään lastensuojeluyksikkö, jonne hänen lapsensa sijoitettiin väliaikaisesti, ei ollut turvallinen paikka itsetuhoiselle nuorelle. Viiltely jatkui siellä edelleen, ja vanhempi joutui itse vahtimaan lapsensa käytöstä.
– Minulle sanottiin, ettei siellä ole tarpeeksi resursseja.
Hän koki, ettei saanut minkäänlaista tukea tai apua lastensuojelusta.
– Vanhemman hätä omasta lapsesta nollattiin täysin.
Kumpikaan vanhemmista ei halua syyttää yksittäisiä sosiaalityöntekijöitä, vaan he korostavat järjestelmän valuvikaa. Se alkaa heidän mielestään jo korkeakoulutasolta, sillä heidän mukaansa sosiaalityöntekijöillä ei ole minkäänlaisia soveltuvuustestejä alalle. Myös koulutusta he pitävät puutteellisena, sillä heidän mukaansa siitä puuttuu kokonaan esimerkiksi kehityspsykologia.
Vanhempien mukaan työntekijät eivät ymmärrä, mikä lapsen kehityksessä on normaalia ja mikä epänormaalia. He kokevat, että osa sosiaalityöntekijöistä ei tunnista päihdeongelmaa ja manipulointia.
– Kun ei ymmärretä, millaisten tilanteiden kanssa ihmiset painivat, siitä syntyy helposti ylisukupolvisia traumoja.
Ongelmana on vanhempien mielestä myös se, että sosiaalityöntekijöillä on iso valta, mutta ei minkäänlaista virkavastuuta. Lisäksi asiakkaiden tekemät valitukset eivät johda vanhempien kokemuksen mukaan mihinkään.
– Olen valittanut sekä aluehallintovirastoon että hallinto-oikeuteen. Vaikka vastauksia tuleekin, ne eivät kuitenkaan johda mihinkään, ensimmäinen vanhempi sanoo ja toteaa, ettei valitusprosesseja jaksa kovin pitkään, kun elämäntilanne vie muutenkin mehut.
Silloin edessä on pahimmillaan manipuloijan valheeseen alistuminen.