Monet katsovat menneeseen jos olisin tehnyt toisin -laseilla. Sitä tulee tehtyä silloinkin, kun tietää, ettei nuoremmalla minällä voinut olla sitä tietoa, joka on nyt. Mutta jos saisin aikakoneen, haluaisin mennä kertomaan omalle nuoremmalle minälle joitakin asioita, joita olen vuosien varrella oppinut. Mitä kaikkea kertoisinkaan?
Jotakin tällaista.
Jos sinun on vaikea sanoa toisille ihmisille ei, vastaa pyyntöihin, että haluat miettimisaikaa.
Se, että toinen suuttuu, kun sanot ei, ei tarkoita, että sinun olisi pitänyt sanoa kyllä.
Usein ”en tiedä” on oikein hyvä vastaus.
Kaikesta ei tarvitse olla mielipidettä.
Mielipiteen muuttaminen ei ole heikkoutta, se on viisautta.
Tunteisiin voi suhtautua joskus myös arvottamatta niitä. Viha, pelko, häpeä tai kateuskaan eivät ole vaarallisia, jos et ala toimia täysin niiden vallassa.
Tunteita voi myös tutkiskella. Mitä elämästäni ja olemisestani kertoo nyt se, että olen kateellinen tälle henkilölle? Mistä tulee tämä häpeä? Voinko tehdä tilanteelle jotain?
Älä ikinä soimaa itseäsi tarpeista, jotka ovat inhimillisiä.
Et tarvitse lupaa tunteillesi. Jos jokin loukkaa sinua, tunne on oikea eikä sitä tarvitse hyväksyttää muilla.
Jos joku satuttaa sinua, sinun ei ole pakko teeskennellä, ettei teko olisi satuttanut. Ehkä se, että tunteesi tulevat ilmi, herättää myös satuttajassa jotain.
Uskalla luovuttaa. Joskus periksi antaminen kannattaa. Mitä vaihtoehtoja sinulla on? Joskus se, etteivät asiat mene kuten toivot, on lykky.
Unohda äärimmäiset ohjeet kuten ”älä välitä, mitä muut sinusta ajattelevat”. Toisten mielipiteiden ajatteleminen on inhimillistä, eikä muutos tapahdu sormia napsauttamalla. Mutta muutos voi alkaa, kun et liikaa mieti, miten olet. Ja se pätee myös tähän.
Kaikkein tärkein on kuitenkin seuraava.
Anna itsellesi aikaa.
Monesta elämän hankalasta kohdasta olisin selvinnyt vähemmällä kivulla, jos olisin ollut hoputtamatta itseäni vaikeuksien yli. Kriiseissä ihminen joutuu elämään päivän, joskus jopa tunnin kerrallaan. Kivusta selviämiselle ei kuitenkaan kannata asettaa aikarajaa. Se tekee kaikesta vieläkin raskaampaa.
Mutta ei kyse ole pelkästään kriiseistä vaan kaikesta, mitä elämässä on. Joskus on hyvä ottaa aikalisä ja vastata, etten tiedä. Joskus on hyvä antaa periksi ja miettiä rauhassa uudelleen. Voi pyytää lisäaikaa, ottaa itselleen tyhjää tilaa. Ja on hyvä olla vaatimatta itseltään suurta muutosta nopeasti asiassa, joka ei ole pieni.
Hyvää kesää ja hyvää tulevaa kaikille koulunsa päättäville!
Mira Kreivilä