KOLUMNI Tekoälykästä oppimista

0
Arkistokuva: TS/Marttiina Sairanen.

Tekoäly on sana, joka on nyt kaikkien huulilla. Se on se kummajainen, joka meinaa valloittaa koko maapallon ja syöstä ihmiskunnan perikatoon. Ja ehkä myös kokonaan pois maailmankartalta.

Jos siis villeimpiä skenaarioita on uskominen. Asialla on toki toinenkin näkökulma: tekoäly voi olla myös hyvä renki.

EU-tasolla tekoälystä saatiin sorvattua tässä kuussa EU-parlamentin asetus, joka muokataan vielä lopulliseen muotoonsa EU-komission, -neuvoston ja -parlamentin neuvotteluissa. Kun tässä päästään maaliin, asetus on ensimmäinen tekoälyä oikeudellisesti sitova ja säätelevä pykälä maailmassa (Yle 14.6.).

Vaikka tekoäly saadaan nyt lainsäädännön piiriin, sitä on kuitenkin ollut jo pitkään ja lähes kaikkialla.

Meistä lähes jokainen käyttää sitä päivittäin jossain muodossa. Ei tarvitse avata kuin älykännykkä ja sieltä hakukone, niin tekoäly pamahtaa käyntiin. Tai sosiaalista mediaa selatessa tekoäly valikoi sinulle sellaisia mainoksia ja videoita, joiden kohdalla olet jollain tavalla reagoinut. Tekoäly on jopa niin älykäs, että pysähtyessäsi hetkeä kauemmaksi jonkin mainoksen äärelle alat kohta saada entistä enemmän tarjouksia vastaavanlaisista yrityksistä.

Ja jos satut puhumaan tai viestittelemään ystäväsi kanssa unelmiesi lomamatkasta tai autosta, tekoäly on taas nohevana paikalla ja ehdottelee pian sopivia kohteita tai automerkkejä.

Tekoälystä on moneen muuhunkin. Rupesin hiljattain harrastamaan hauskaa arkitekoälyviihdettä, kun latasin puhelimelleni kielisovelluksen. Sain nimittäin ystävältäni kutsun tulla kesälomalla Ruotsiin hoitelemaan hänen karvakuonojaan sillä välin, kun hän pakertaa työmaalla kaukana kotoa.

Vaikka naapurimaassa pärjää paremmin englantia puhumalla kuin kouluruotsilla, halusin silti ruveta preppaamaan ruostuneita taitojani. Samalla jäin hiukan koukkuun hyviin tuloksiin, sillä pian huomasin olevani kieliopinnoissani kultamitalikannassa kiinni. Sovellus kun pisteyttää käyttäjät ovelasti, jotta heidät saadaan jatkamaan. Nyt puhelimeni piippaa vähän väliä, jos en ole hetkeen ollut ruotsin tehtävien parissa. Uhkana on jopa menettää ykkös- tai kakkospaikka. Näin on myös jo useasti käynyt.

En ole siitä kuitenkaan pahoillani, vaan ennemminkin huolissani. Tekoälyn varaan rakennetut sovellukset kun osaavat suorastaan pelottavan hyvin koukuttamisen taidot. Rengistä tuleekin yhtäkkiä isäntä. Ja tähän kait ne hurjat tieteisolettamat perustuvatkin. Siihen, että ihminen ei kykene enää ajattelemaan järkevästi vaan uppoutuu jonnekin tekoälyn vietäväksi.

Toivottavasti ei kuitenkaan.

Sari Holappa
sari.holappa@loimaanlehti.fi