Pullo cavaa ja aurinkoa. Kertunmäen kesäteatteri. Käsikirjoitus Helena Anttonen. Ohjaus Sari Äikää-Torkkeli. Puvustus, maskeeraus ja kampaukset Elina Keskitalo. Lavastus Jani Hägg. Taideteos Antonia Semmler. Tekniikka-ajo Elias Huolman.
Kun neljä yli kuudenkympin ehtinyttä naista matkailee silloin tällöin maailmalla maalaamassa, matkat ovat muutakin kuin kankaita, suteja ja maaleja – tai ovat ainakin Kertunmäen kesäteatterin Pullo cavaa ja aurinkoa -näytelmässä.
Ja hyvä, että ovat – maalarisiskojen irtiotto arjesta varmistetaan hauskoilla käskyillä, joiden mukaan esimerkiksi rahasta ei saa puhua sen jälkeen kun lentokone on noussut.
Marise kotona, älä matkalla. Laihduta kotona, älä matkalla. Raportoi sairaudet kolmessa minuutissa ja vain yhden kerran.
Kelpo neuvoja vaikka kenelle.
Naisille pitäisi olla karttunut monien matkojen ja yhteisten kokemusten perusteella keskinäistä ”liimaa”, mutta rentoa lomatunnelmaista chillailua maalarisiskojen kesken olisi voinut näkyä näyttämöllä vielä enemmänkin. Jos otetaan jatkuvasti kierroksia ja ollaan kovin tunteiden ääripäissä, naisten keskinäinen kemia saattaa katsomoon näyttää enemmänkin viharakkaussuhteelta ja henkilöt itse vähemmän inhimilliseltä.
Aiheiden puolesta ollaan kuitenkin hyvin ihmiselämän ydinasioissa. Ihmissuhteet, lapset ja lapsenlapset, työ, intohimon merkitys, toimeentulo, vanheneminen. Ja kuoleminen – muun muassa sen pohtiminen, miten elämän viimeisen kympin haluaa elää ja miten haluaisi kuolla.
Kesäteatteripaatos ja -nuotti onnistutaan äänenkäytössä sopivasti välttämään ja se lisää henkilöiden uskottavuutta ja samaistuttavuutta. Näytelmähän ei ole pilakuvahahmojen farssi vaan jokanaisen elämänkaarta pohtiva esitys, joka on tuotu näyttämölle vahvalla hymynkareella ja pilke silmäkulmassa.
Esimerkiksi Sari Holmqvist Inkana puhuu pehmeän notkeasti ja Lea Karolius Vonnena taas mahtailee ja diivailee. Hanna Haapala ja Joni Kalasniemi nuorena suomalais-portugalilaisena parina annostelee näyttämölle sopivasti kielenopettelua ja nuorenparin onnea ja näyttäytyy ikäänkuin kontrastina naisnelikon elämänkohtaloihin.
Kukkean välimerelliseksi koristettu patio ja puutarha näyttämön reunassa jäävät vähän turhan vähälle käytölle, kun suurin osa tapahtumista keskittyy huvilan hieman paljaaksi jäävään aulamaiseen olohuonetilaan.
Suosittelen kuitenkin kaikille saapumista katsomoon vasemmalta puolelta riippumatta siitä, missä oma paikka on, niin kivan lomatunnelman tekoviherkasvitkin saavat aikaan. Siihen siivittää myös kivasti keksitty kuulutus.
Näytelmän nimi on kyllä hieman harhaanjohtava, lavalla kuluu nimittäin useampikin pullo.
Jotenkin tuntuu, että siskojen hauskojen kymmenen käskyn jatkoksi olisi sopinut vielä yhdestoista keskinäisen viihtymisen kunniaksi nostettavista maljoista – jotain vaikka siihen tyyliin kuin ”parempi cava lasissa kuin kymmenen karpalovotkaa oksalla”.
Kati Uusitalo