Ypäjä
Kaikki alkoi vuonna 1984 kun Pekka Virtanen luki Ypäjän paikallislehdestä Ypäjäläisestä ilmoituksen, jossa kerrottiin Ypäjälle suunnitellusta teatterista. Monia kertoja mietittyään Virtanen lähti mukaan teatteritoimintaan, vaikka ensin siitä oli suuri epätietoisuus ja aikaisemmin ei ollut uskallusta lähteä mukaan.
– Musiikki johti minut teatterille.
Lavalle astuminen jännittää joka kerta helvetisti, hän naurahtaa.
– Ensimmäinen kerta näyttämöllä oli kuitenkin jännittävin.
Ensimmäisissä näytöksissä kädet hikoilevat ja hengitys lamaantuu ja eniten jännittää oma onnistuminen.
– Mitä jos minä en muistakaan repliikkejä ja mitä siihen sanoa sitten? Siinä ollaan huulet pyöreänä ja yritetään selvitä tilanteesta.
Yksi esimerkki on vuoden 1994–95 vuoden näytelmästä Valkoinen Hevonen, jossa Irmeli Mattila oli hänen vastanäyttelijänsä.
Valkoisen Hevosen majatalossa oli vuokrattu sama huone kahteen kertaan ja siitä tuli Pekka Virtasen roolihahmolle ja majatalon yrittäjättärelle riita.
– Minä olin parvekkeella ja hän oli maantasolla. Siinä me ammuttiin toisiamme salamoilla kunnes minä kierähdin kantapäilläni ympäri ja painuin ovesta kulisseihin. Ja saman tien ovien paukahtaessa kiinni tajusin minulta jääneen monia repliikkejä välistä. Kun oli riitatilanteesta kysymys, niin palasin takaisin parvekkeelle ja karjahdin, että ”ja niin kuin minä juuri äskettäin sanoin niin” ja homma jatkui, Virtanen muistelee.
Teatterin merkitys Virtasen elämässä on suuri ja hän viettää keväällä suurimman osan ajastaan teatterilla. Toisen harrastuksen vähäisyys häntä tosin harmittaa.
– Sekin on keväinen eli lintubongaus, mutta en halua kummastakaan luopua.
Virtanen on myös osannut yhdistää harrastukset, sillä hän on esimerkiksi teatterin alueelta rengastanut viisi kottaraista.
– Yöunet kärsii harrastuksien vuoksi, mutta niillä ollaan pärjätty.
Virtanen on saanut myös jälkipolven teatterille. Hänen kaksi tytärtään ja viisi lapsenlasta on ollut, tai on mukana teatterissa.
– Kun näytökset loppuvat, se on kuin veitsellä leikattu yli puolen vuoden yhteinen taival poikki. Se on raju muutos totuttuun vuorokausirytmiin.
Maailmalle teatteri merkitsee viihdettä. Ypäjän Musiikkiteatterilla on asenne, että kun lähdetään tekemään, kaikki puhaltavat yhteen hiileen eli aikaisessa vaiheessa tehdään ohjaajan kanssa työsopimukset ja porukka kasataan.
– Teatteri toimii yhdessä, Virtanen muistuttaa.
Teatteri on opettanut hänelle monikatseisuutta.
– Teatteriin mahtuu monenlaisia tyyppejä ja jokainen on omanlaisensa persoona.
Virtasen puheenjohtajuus tuli aikoinaan varapuheenjohtajan tehtävästä, kun silloinen puheenjohtaja joutui jäämään sivuun, niin varapuheenjohtajasta tuli puheenjohtaja. Tämä nyt meneillään oleva puheenjohtajuus tuli Virtaselle normaalisti syyskokouksessa ja parhaillaan on meneillään kolmas kausi.
Puheenjohtajuus on opettanut digitaitoja.
– Ei paljoakaan, mutta on, Virtanen virnistää.
Tulevaisuudestaan hän ei näe kuin yhden vaihtoehdon. Musiikkiteatterissa hän jatkaa.
– Saappaat jalassa täältä lähetään, hän toteaa.
Teatteri on Pekka Virtaselle koti, eikä hän aio lähteä teatterilta ennen kuin henki lähtee.
– Kyyneleet tulivat yhdistyksen pikkujouluissa, kun sain Suomen Teatteriliiton kultaisen ansiomitalin.