Mari Kujanpää uskoo tietävänsä, miksi barbien suosio aina vain jatkuu.
Niillä voi leikkiä ihan omia leikkejä, joissa vain mielikuvitus on rajana.
– Voi heittäytyä ihan toisiin maailmoihin, joihin lapsi ei itse muuten pysty menemään. Barbeilla saa luoda kokonaisia maailmoja ja vaikka keksiä jokaiselle barbille oman persoonallisuuden, Oripään kirjastonjohtaja ja palkittu lastenkirjailija sanoo.
Samalla kun 1950-luvun lopussa maailmalle esitellyissä barbeissa on aina ollut jotain tosi prinsessamaista; paljon hiuksia ja kauniita vaatteita, ne ovat olleet myös muuta kuin pintaa.
Kun Barbie-näyttelyä koottiin Oripään Kotiseutumuseo Kivimakasiiniin, nukkeja kuuluteltiin näyttelyyn kirjaston tiskillä ja kunnan sivuilla. Moni muisteli nimenomaan mitä kaikkea heidän omat barbinsa olivatkaan heidän leikeissään tehneet .
Oma nukkensa on lanseerattu vaikka mille ammatille, monenlaiselle harrastukselle ja elämäntyylille.
– Barbeilla leikkiessä voi miettiä aikuisten elämää. Barbeja ennen lapsille tarjottiin leikkeihin lähinnä vauvanukkeja.
Kaikkia yli 60 vuoden aikana tehtyjä nukketyyppejä ei Kivimakasiinin siilossa ole tietenkään esillä, mutta aikamatkan niillä pystyy tekemään.
– Tukat ovat jo vähän takussa ja kynsilakat jo vähän irronneet, mutta leikkikunnossa ovat molemmat, Mari Kujanpää sanoo 1960-luvulta peräisin olevista Barbeista.
Näyttelyn 60-lukulaisilla nukeilla on vahva silmämeikki ja toisella on sellainen voimakaskuvioinen minihamekin, joka usein liitetään ajan muotiin.
Barbie kuvastaa aikaansa: 1980-luvunkin tunnistaa ilman, että tarvitsee katsoa näyttelyesineiden selosteita.
Kasaripehko, voisi nimittäin sanoa yhden nuken hiuksista. Ihan kuin olisi käytössä ollut kreppirauta ja kimallettakin löytyy – ja mekko on puolestaan niin iso, ettei meinaa kuvaankaan mahtua!
Vanhimmat Barbit ovat tosi jäykkiä, Mari Kujanpää näyttää.
Eräässä vaiheessa kaikilla Barbie-malleilla taas oli kädet pysyvässä koukussa. Myöhemmin nukeista tuli ”eläväisempiä”, ja osaa kutsuttiin jopa jumppabarbeiksi, koska niiden käsiä ja jalkoja saattoi taivutella – niillä oli oikein nivelet.
Oma lukunsa ovat ”oheistarvikkeet”, joita Barbien maailmassa oli autoista huonekaluihin ja lemmikkieläimiin.
Legendaarisia ovat barbien kengät.
– Ne ovat niin pieniä, että ne olivat aina hukassa.
Myöskään Ken-nukkea ei pidä unohtaa. Kenit on Kivimakasiinissa laitettu istumaan nukketalon omaan ”herrojen huoneeseen”.
– Kenmäinen hymy ja tietenkin rusketus, Mari Kujanpää kuvaa Barbien poikakaveriksikin nimitettyä miesnukkea.
Ja vaikka Barbie vaikuttaa olevan ikuinen, ovat nekin muuttuneet. 2020-luvun barbeja ei ole Oripään näyttelyssä, mutta Mari Kujanpää tietää, että ne ovat jo huomattavasti normaalivartaloisempia kuin vuosikymmenten takaiset nuket, joilla on todella pitkät jalat ja todella kapea vyötärö.
– Muistan jossakin kirjoitetun, että oikeassa elämässä ne eivät pystyisi kulkemaan kuin lähinnä kontaten.
Muutakin on barbien maailmassa muuttunut vuosikymmenten varrella.
– Kulttuurinen moninaisuus näkyy barbeissa eri tavalla kuin ennen.
Barbit asustavat kesän ajan kunnan keskustan maamerkin, Kivimakasiinin siilohuoneessa. Makasiinissa on myös kauppa- ja pankkimuseo sekä monenlaista muuta esineistöä.
Viime kesänä siilossa oli esillä leluja – muun muassa kuuluisan taiteilijan Viljo Syrjämän pojalleen tekemä polkuauto, joka vieläkin löytyy näyttelystä.
Barbit ja muut makasiinin aarteet pääsee näkemään ilmaiseksi. Mari Kujanpää kertoo saaneensa idean pääsymaksuttomuudesta Helsingin kaupunginmuseon Lasten kaupungista, jonne on aina vapaa pääsy.
Kun ihmisillä on nykyään harvemmin käteistä mukanaan, niin maksusta aiheutui ennemminkin monenlaista harmia kuin huimasti pääsymaksutuloja – liput maksoivat aikuisille euron ja lapsilta 50 senttiä.
Nyt toiveena on, että ilmaisuuskin toimii yhtenä vetonaulana kesäsunnuntaisin avoinna olevaan museoon ja että lapset ja perheet löytävät museoon lelujen kautta.
Eräs kuntalainen oli Mari Kujanpään mukaan heittänyt ilmoille ajatuksen jo seuraavankin leluteemaisen näyttelyn aiheesta. Ehkä Oripäässä kirmaavatkin ensi vuonna ”taistelu-ukkelit”.