LOIMAA Antti Mikkola on päässyt tänä kesänä aloittamaan puinnit paljon edellisiä vuosia aiemmin, jopa aiemmin kuin miesmuistiin. Hän pui tiistaina syysohraa Vakkatien läheisyydessä. Puinnit oli aloitettu jo maanantaina, mutta sadekuuro oli keskeyttänyt työn.
– Joskus aiemmin on aloitettu heinäkuun lopussa, mutta en muista, että olisin koskaan aikaisemmin puinut näin aikaisin, Niinijoensuulla sijaitsevaa kasvinviljely- ja sikatilaa isännöivä Antti Mikkola sanoo.
– En minäkään, tilan vanha isäntä, Antin isä Toivo Mikkola vahvistaa.
Alastaron Ylhäisissä maata viljelevä Marko Onnela aloitti puinnit kuluneella viikolla niin ikään syysohrasta. Onnelan Maatilalla on kasvinviljelyn lisäksi sikataloutta.
– Meillä ei ole ennen ollut tätä syysohraa, mutta tämä on kokolailla normaali aika syysohrien puinnille, Onnela kertoo.
Antti Mikkolan alkuviikosta puitu lohko oli noin kolmen ja puolen hehtaarin kokoluokkaa. Kyseessä oli eräänlainen testiala, sillä kyseiselle lohkolle hän oli kylvänyt ensimmäistä kertaa keskieurooppalaista syysohralajiketta.
Uusi lajike oli valmistunut tasaisesti ja kuivunut hyvin, sillä Mikkolan puiman syysohran kuivuusprosentti oli 12. Seuraavaksi hän arvioi pääsevänsä puimaan syysvehnää, joskin puintien väliin saattaa tänä vuonna helposti tulla parin viikonkin tauko.
– Tässä voi olla kuukausikin välissä kevätohran puintiin, se menee näillä näkymin yli elokuun puolenvälin, Mikkola arvioi.
– Ruis on varmaan valmista seuraavaksi, mutta ainakin pari viikkoa menee ennen kuin se on puitavissa, Onnela taas arvelee ja lisää, että tauko voi olla hyväkin asia.
– Tämä on sellainen koeponnistus, puintikoneet kun aina seisovat melkein vuoden.
ProAgrian kasvituotannon asiantuntija Jenni Lukkaroinen arvioi, että syysviljasadosta voi tänä vuonna tulla kohtuullinen tai hyvä. Sen sijaan kevätviljat ovat kärsineet alkukesän kuivuudesta.
– Alkukesästä oli niin pitkään kuivaa, että tämä jäi tosi lyhyeksi. Vettä oltaisiin alkukesästä kaivattu, mutta satotasosta on vaikea vielä sanoa tarkasti. Ei tule huippusatoa, Antti Mikkola arvioi syysohrapellolla.
Marko Onnelan mukaan kuivuus saattoi syödä jopa puolet tilan normaalista satomäärästä.
– Kyllä harvaksi jäi. Syysviljoista ohra kehittyy nopeasti ja kärsi siten eniten kuivuudesta. Ruis ja vehnä kehittyvät hitaammin, jos niistä olisi sitten jyvät hiukan täyttyneet. Saa sitten nähdä, miten kevätviljaa tulee.
Lukkaroinen kertoo, että jälkiversontaa on tänä vuonna tullut etenkin kauraan ja ohraan. Se hankaloittaa puintien ajoittamista.
– Syysviljat korsiintuivat hellejaksosta niin, että vehnänkin tyvi kuoleentui, eikä se enää versonut uudelleen. Joidenkin myöhäisten lajikkeiden alkuperäiset versot kuitenkin heräsivät vielä uudestaan henkiin. Vaikea miettiä puinteja, kun pelto alkaa uudelleen vihertää, Onnela pohtii.
Erot sadon määrässä ja laadussa voivat Lukkaroisen mukaan olla hyvin paikallisia, sillä kuivuuden katkaisseet sateet eivät jakautuneet tasaisesti.
– Muutama viljelijä on kertonut, miten naapuriin on tullut sata milliä sadetta, ja heille vain 20 milliä, toisille on tullut paljon ja toisille vain sateen reuna. Jos vettä on osunut, vilja ei ole kärsinyt niin pahasti, Lukkaroinen sanoo.
Oona Tepponen
