LOIMAA Sinikka Turpela muutti ensimmäisen kerran Loimaalle, tarkemmin Hirvikoskelle jo pienenä lapsena. Kahdeksanvuotiaana hän asui vuoden isänsä äidin luona Alajärvellä. Loimaa jäi taakse, kun hän 16-vuotiaana muutti Alajärvelle uudestaan, tällä kertaa lukion perässä isovanhempiensa luo. Alajärveltä tie vei Helsinkiin.
– Opiskelin Helsingissä kasvatustieteitä hallinnon ja tutkimuksen linjalla. Jo opiskeluaikana työskentelin Helsingin yliopistossa kolmessa silloisessa kasvatustieteellisessä kirjastossa sekä tutkimusapulaisena. Työurani aikana tein myös paljon töitä, jotka eivät vastanneet koulutustani, hän muistelee.
Valmistuttuaan Turpela jäi asumaan Helsinkiin. Hän vietti siellä koko aikuisikänsä.
Jäätyään eläkkeelle Turpela teki päätöksen muuttaa takaisin Loimaalle ollakseen lähempänä sukulaisiaan. Uusi koti keskustassa on keskellä kaikkea, mutta samalla luontoon on lyhyt matka.
– Olen nyt puolitoista kuukautta asunut Loimaan kodissani ja ihastunut maaseutuun. Loimaassa on hirveän paljon hyviä puolia, en ole kaikkia vielä löytänytkään. Ei ole ikävä Helsinkiin.
Helsingissä Turpela ei enää viime vuosina uskaltanut liikkua polkupyörällä, mutta Loimaalla hän on rohkaistunut uudelleen fillarin selkään. Myös pitkät kävelylenkit ovat tehneet Loimaata taas tutuksi.
– Täällä on ihania taloja ja sellaisia maisemia, joissa ei tullut Hirvikoskella asuessa käytyä. Hirvikosken ja kaupungin kirjastot ovat ihan mahtavia. Nyt odotan kovasti mustikoiden ja puolukoiden kypsymistä ja toivon löytäväni esimerkiksi nokkosia, voikukanlehtiä ja poimulehtiä. Minulla on kesäharrastuksena ruuan kerääminen ja kuivaaminen.
Tavallisesti Sinikka Turpela on se, joka haastattelee ja valokuvaa. Hän on vuosikymmeniä osallistunut seurakuntatoimintaan: järjestänyt kotonaan raamattupiirejä, laulanut kuorossa ja kirjoittanut juttuja Lähetyshiippakunnan valtakunnalliseen lehteen sekä muihin luterilaisiin julkaisuihin.
– Vuonna 1994 menin seurakuntaelämään mukaan. Kymmenen vuotta olin mukana Tuomas-messussa Helsingissä ja toiset kymmenen vuotta ortodoksi. Sitten siirryin evankelis-luterilaiseen lähetyshiippakuntaan.
– Olen edelleenkin kevytyrittäjä juuri siksi, kun olen kirjoittanut näitä juttuja. Olen sellainen eläkeläinen, etten oikein osaa olla eläkkeellä.
Loimaalla hän hakee vielä paikkaansa, mutta on kiinnostunut jatkamaan seurakuntatyötä. Myös kirjoittaminen ja valokuvaaminen innostavat Turpelaa. Hän onkin tutustunut Loimaan Kameroiden toimintaan ja suunnittelee ilmoittautuvansa kansanopiston kirjoituskurssille.
– Loimaan Kameroiden kanssa teimme retken Oripäähän, Villa Villeen, jossa otimme valokuvia ja näin samalla monia kameraseuralaisia. Se oli todella hieno kokemus.
Oona Tepponen
Voit ehdottaa Loimaalle, Oripäähän ja Ypäjälle muuttaneita mukaan juttusarjaan sähköpostiosoitteeseen toimitus@loimaanlehti.fi.