Pieni teatteri, mutta iso halu tehdä lastenteatteria, siinä on teatteri Hirvenpään ainekset kesän näytelmään Kyläsirkukseen .
Ohjaaja Jatta Kurppa harmittelee, että pienille teattereille moni tunnettu näytelmä on mahdoton toteuttaa. Esitysoikeudet on kalliita hankkia, ja sitä paitsi harvoissa näytelmissä on enemmän kuin muutama rooli lapsinäyttelijöille, joita Hirvenpäällä on tänä kesänä peräti kahdeksan.
– Tason nostoa toivon lastennäytelmiin, hän pohtii lisäksi ja sanoo monien tekstien olevan lähinnä päätöntä huutamista.
Ei Kyläsirkuksestakaan vauhtia puutu, eikä musiikkia ja liikettä, mutta on siinä sanomaakin.
Se on pienen teatterin iso näytelmä ja myös kolmen k:n näytelmä: keskusteluissa sivutaan niin kierrätystä kuin kiusaamistakin.
– Voin hyvin kuvitella, että näytelmän jälkeen nämä asiat voisivat vaikka perheissä tulla jutuksi.
Aiheissa ei kuitenkaan vellota ja synkistellä, vaikka ne vakavia ovatkin – ”no se ei ole vielä viisastunut”, todetaan yhdessä repliikissä, kun näytelmässä pohditaan, miksi joku kiusaa.
Näytelmä mahdollistaa myös erilaisten tunteiden ja tilanteiden turvallisen testaamisen.
– Vaikka sellaisen, että miltä tuntuu, jos olen sinulle ilkeä ja miltä taas tuntuu, jos sinä olet minulle ilkeä.
Näyttelijöiden pukuihin on kierrätetty vanhoja farkkuja ja lavasteissa näkyy maalattuja kurkkupurkkien kansia sekä tulipalosta pelastetettuja cd-levyjä.
Se kolmas k on kasvaminen. Sitä näytelmässä mukana oleminen lapsille tekee – joku voi olla vaikkapa kovinkin ujo alkuunsa, mutta on monen opin ja hoksaamisen jälkeen lopulta näyttämöllä kuin kotonaan.
– Sen kehityskaaren näkemiseen ei koskaan kyllästy, Jatta Kurppa huokaa.
Huittislainen Teatteri Hirvenpää on aiempina kesinä esiintynyt niin Suttilassa kuin Vampulassa, mutta tänä kesänä näytökset on keskitetty Vampulan Metsäpirtille.
Ja oho, hirvenpääläisillä onkin yksi kaikkien aikojen komeimmista takahuoneista – kokonainen vanha työväentalo.
Puheenjohtaja Asko Hosike kertoo talon olevan oikein passeli teatterille ja olevan vuokralla Vasemmistoliitolta.
Talon sisuksissa on tarpeistoa röykkiöittäin ja hyörinää riittää, kun teatteriaktiivit valmistautuvat tämän päivän ensi-iltaan, joka on kylläkin päivänäytös.
Lapsia ensiesitys kutkuttaa. Tekniikkaa, mutta ehkä sittenkin eniten läpimenoja on harjoituksissa jännitetty – että muistaako omat repliikkinsä ja huomaako kaverin vuorosanoista sen sanan, jonka jälkeen saa sanoa omansa.
Hihitellen he tunnustavat, että sekin jännittää, lähteekö mikrofoneja poskella paikoillaan poskella teippi iholta ollenkaan pois.
– Hullu, hauska, höpö, hömppä, lapset ja lapseksi muuntunut Sini Viitanen Pätmänin roolissaan kuvaavat sirkuksensa meininkiä ja lupaavat, että hösseliksi pannaan!