Törmäsin vastikään positiiviseen arvosteluun Loimaan kaupunkipyöristä. Pirkkalassa asuva bloggaaja (Jumissa tanssilattialla) kehui pyörien hinnoittelua ja kätevyyttä, vaikkakin toivoi, että pysäkkejä olisi myös kylillä eikä pelkästään keskustassa.
Keväällä startannut kaupunkipyöräkokeilu liittyy Varsinais-Suomen lähijunaliikenteen kehittämiseen. Kaupunkien sisäistä ja niiden välistä joukkoliikennettä pyritään yleensä kehittämään niin, että käyttäjä pystyisi yhdistämään liikennevälineitä kätevästi. Siksi kaupunkipyörien ja julkisen liikenteen pysäkit sijaitsevat yleensä asemilla.
Välillä tuntuu kuitenkin siltä, ettei käyttäjän arkista kokemusta huomioida kestävien liikenneratkaisujen suunnittelussa. Kuin julkista liikennettä ja pyöräilyä edistettäisiin lähinnä toissijaisena vaihtoehtona autoilulle sen sijaan, että haluttaisiin houkutella autoilijat kohti liikunnallisempaa ja ympäristöystävällisempää matkustamista.
Esimerkiksi juna-asemien sulkeminen kannustaa kulkemaan asemalle mieluummin omalla lämmitetyllä autolla kuin kaupunkipyörällä, jos pyöräilyn päätteeksi pitää hytistä kylmällä ja pimeällä laiturilla. Vähintään vessa ja vesipiste pysähdyspaikalla parantaisivat matkustuskokemusta huomattavasti, ja näihin pääsy voisi vaatia ostettua matkalippua. Entä minne voisi jättää kypärän ja ylimääräiset rojut, jos asemalla ei ole säilytyslokeroita?
Viihtyisässä ympäristössä ihmiset valitsevat kulkea jalan jopa kaksinkertaisen matkan kuin ankeassa. (Verne 2021). Pyörätiet on kuitenkin rakennettu usein isojen teiden varsille, joilla ei ole erityisen miellyttävää pyöräillä. Toisaalta pyöräkaista tien vieressä on kuitenkin parempi kuin ei lainkaan kaistaa, mikä sekin on melko yleistä jopa vilkasliikenteisillä kaduilla.
Vasta muutama vuosi sitten VR vähensi vuoroja Tampereen ja Turun välillä. Vuorojen vähentäminen lienee vähentänyt myös auton omistajien halukkuutta käyttää junaa, koska aikataulujen mennessä ristiin junaa saattaa joutua odottamaan monta tuntia.
Keväällä käyttöön otetulla dynaamisella hinnoittelulla VR yrittää ohjata matkustajia vähemmän suosituille vuoroille. Junalippujen hinnat saattavat vaihdella vuorosta riippuen enemmän kuin aikaisemmin. Toisessa kaupungissa työssä käyvän tai opiskelijan on kuitenkin vaikeaa siirtyä kulkemaan aikaisemmalla tai myöhäisemmällä vuorolla, koska odotusaika syö suuren osan vapaa-ajasta. Miksei valtio-omisteinen yhtiö matkustajien ohjaamisen sijaan lisäisi vuorojen tai vaunujen määrää suosittuihin ajankohtiin?
Iloitsen kuitenkin pienistäkin hyvistä uutisista. Suomen lähijunat haluaisivat kunnostaa yhtiön vanhoja vaunuja ja käynnistää lähijunaliikenteen Varsinais-Suomessa, mikä voisi tuoda eloa yhteen jos toiseenkin asutuskeskukseen radan varrella.
Emilia Voltti