Krapurannassa soi haitari yötä päivää

0
Krapurannassa on sähköpaikkoja 200 ja lisäpaikkoja saa pienellä vaivalla 50. Haitaritreffien aikaan tyhjiä paikkoja ei paljoakaan jää.

Oripää Krapurannan leirintäalue täyttyi viikonvaihteessa karavaanareista ja leppoisasta musiikista, kun Haitaritreffit järjestettiin 17. kerran.

Perjantaina puoleenpäivään mennessä vakipaikkalaisten lisäksi oli Krapurantaan saapunut 115 vierasyksikköä. Vaunu- tai autokuntia oli yhteensä paikalla noin 200, mikä on järjestäjien mukaan ollut normaali määrä viime vuosien Haitaritreffeillä.

– Alue on mukavan täynnä, mutta ei liian täynnä, ja vielä mahtuvat mattimyöhäisetkin mukaan. Yhtenä vuonna Haitaritreffeillä oli mukana 470 autoa tai vaunua, jolloin 170 sijoitettiin tuonne pelloille. Se oli ihan järkyttävä määrä, Haitaritreffien puuhamies Jarmo Toivonen sanoi.

SF-Caravan Loimaan Seutu ry:n varapuheenjohtaja ja vuosipaikkavastaava Hannu Annala kertoi jo torstaisten Förskotti-tanssien vetäneen Kulkurikeitaalle tuvan täydeltä väkeä ja lisää porukkaa saapui tasaisella tahdilla. Alueella on 200 sähköpaikkaa ja tarpeen vaatiessa lisäpaikkoja saadaan pienellä vaivalla sähköistettyä 50 lisää, joten mukava paikka järjestyi kaikille osallistujille.

Soittajia paikalle saapui noin 30 ja heidät jaettiin alueelle niin, että soitantaa pääsi kuulemaan joka puolella. Toivosen mukaan soittopisteet on pyritty pitämään tarpeeksi lähellä toisiaan, jolloin niin kutsuttu puskasoitto toimii parhaiten ja yleisö kerääntyy musisoijien ympärille.

– Soittajia ei ole tarvinnut haalia, vaan he ovat ihan itse ilmoittautuneet mukaan. Haitari on treffeillä pääsoitin, mutta ei ole muitakaan soittimia kielletty tuomasta.

Musiikki soi lähes tauotta ja kappaleet vaihtuivat lennosta, kun Sauli Ronkainen, Seppo Onali ja Veli Lappalainen nappasivat vuoron perään tahtipuikon hyppysiinsä.

Vakituisten kävijöiden mukaan yksi tapahtuman puolista on se, että haitarit soivat lähes tauotta, sillä treffien aikaan ei alueella ole hiljaisuutta.

– Saa soittaa yöllä ja päivällä ja tänne onkin mukava tulla, kun tietää että kolmelta yölläkin kuulee soittoa, vantaalainen hanuristi Sauli Ronkainen iloitsi.

Ronkainen osallistui Haitaritreffeille nyt 16. kerran peräkkäin, eli vain ensitreffit jäivät kokematta. Samassa soittoringissä polkkaa soitteli myös heinolalainen Seppo Onali, jolla treffejä oli takana yhdet vähemmän. Kitaraa soittaneelle porilaiselle Veli Lappalaiselle treffit olivat kolmannet.

– Täällä on todella hyvä jengi ja mukava meno, trio totesi yhteen ääneen.

Myös sastamalasta saapuneet Pirjo ja Pekka Ristimäki olivat Haitaritreffeillä 16 kertaa, ja heilläkin vain ensimmäinen kerta jäi käymättä. Haitaritreffit ovatkin monille karavaanareille yksi kesän päätapahtumista, johon osallistutaan jokainen kerta.

– Parasta Haitaritreffeillä on tapahtuman henki ja yhdessäolo. Joskus musiikkikin jää vähän taka-alalle, kun keskittyy ihmisten moikkaamiseen. Loistava kokonaisuus, Pirjo Ristimäki kertoo.

Sastamalasta saapuneet Leila ja Antero Jokinen sekä Pekka ja Pirjo Ristimäki ovat tutustuneet loimaalaiseen Marko Koivistoon Haitaritreffeillä, ja viisikko odottaa aina innolla jokavuotista kohtaamistaan.

Ristimäet valmistautuivat perjantaina uhkaavan sadetutkan vuoksi sisätiloihin siirrettyä Jori Malmsténin elämästä ja lauluista kertovaa esitystä varten yhdessä seitsemättä kertaa treffeillä olleiden Leila ja Antero Jokisen ja loimaalaisen Marko Koiviston kanssa.

– Täällä treffeillä ollaan tutustuttu ja kyllä me vuosipaikkalaiset aina odotetaan, että milloin Vammalan väki saapuu paikalle, Koivisto paljastaa.