Loimaa/Karhula-Piltola
Oona Tepponen
Piltolan pirtin seitsenkymppisiä juhlittiin lauantaina aurinkoisessa säässä. Juhlapäivä keräsi paikallisia muistelemaan rakennuksen vaiheita pirtin seinien suojaan.
Loimaan Eteläisen maamiesseuran seuraintalo valmistui vuonna 1953 monien värikkäiden vaiheiden jälkeen. Saman vuoden itsenäisyyspäivänä pidetyn kokouksen pöytäkirjasta löytyy merkintä siitä, että kokous käytiin oman talon katon alla.
Maamiesseuraintalon nimestä äänestettiin kuusi vuotta myöhemmin, ja äänestyksen voitti Piltolan pirtti. Samalla nimellä talo tunnetaan vielä tänäkin päivänä.
– Oks karhulalaiset katteita, talon historiikin koonnut Iiris Sillanpää naurahti vitsikkäästi talon nimestä.
Varsinkin alkuvuosina talon käyttö oli hyvin aktiivista, ja pirtissä järjestettiin tanhuja, erilaisia kursseja, tupailtoja ja raittiusjuhliakin. Ritva Järvinen, Marja-Leena Sula, Eevi Kemppinen ja Aira Aalto muistelivat yhdessä, mitä kaikkea vuosikymmenten varrella pirtillä tulikaan koettua. Kemppisen muistot ovat kenties varhaisimmat.
– Ensimmäinen muistikuvani on vuodelta 1955, kun esiinnyimme kolmevuotiaan esikoiseni kanssa näytelmässä ja poikani leikki näyttämöllä leluautolla. Näytelmän nimi oli Sittenpä sen näkee, ja jännitin, miten se menee, kun poikakin oli niin nuori, Kemppinen kertoi hymyillen.
– Yhdeksän ikäisestä asti tuli käytyä tässä yhtä mittaa, aivan Piltolan pirtin naapurista, Alhonkedontien toiselta puolelta kotoisin oleva Ritva Järvinen muisteli.
Sittemmin pirtistä purettiin näyttämö, sillä lentopalloon tahdottiin enemmän tilaa. Myöhemmissä vaiheissa pirtti on päässyt osittain huonoonkin kuntoon, mutta talon säilyttämisen ja korjaamisen eteen tehdään edelleen runsaasti töitä, “talkoilla tottakai”.
– 2009 tai 2012 alettiin pihalle rakentaa pikkupirttiä, koska isopirtti sopii vain kesäkäyttöön. Pihaa on kunnostettu ja tehty maansiirtotöitä, Loimaan Eteläisen Maamiesseuran puheenjohtaja Mikko-Pekka Niinikoski kertoi.
Piltolan pirtti eli isopirtti on edelleen maamiesseuran omistuksessa siinä missä pikkupirtti on Karhula-Piltolan kyläyhdistyksen oma. Yhdistykset mahtuvat kuitenkin samalle tontille niin, ettei 70 vuotta vanhoista kiistoista ole jäljellä kuin pöytäkirjamerkintöjä.
– Kyläyhdistyksessä on noin sata jäsentä, noin tusinan verran on oikein aktiiveja. Talkoohenkeä tarvitaan, kyläyhdistyksen puheenjohtaja Mika Sula ja rahastonhoitaja Riitta Kuusela sanoivat.
