”Rallienglantia” ei kannata hävetä

0
Arkistokuva: LL/Kiti Salonen

Jotkut ulkomaalaiset ovat ihmetelleet vieraillessaan tai myös asuessaan Suomessa, että miksi kaikki eivät halua puhua heidän kanssaan mitään, vaikka he ovat yrittäneet avata keskustelua. He ovat ajatelleet, että Suomessa esimerkiksi englantia käytetään paljon. Enemmän näitä ihmettelijöitä on jäänyt kuitenkin mietityttämään se, että eivätkö jotkut ihmiset vain halua puhua heille yhtään mitään.

Tämä aihe on ilmestynyt osaksi keskusteluja useamman kerran vuosien varrella, vaikka suomalainen keskustelukulttuuri on muuttumassa myös paljon avoimemmaksi. Vastasin kerran jos toisenkin, että kyllä Suomessa ainakin suhteellisen moni tuoreimpien vuosikymmenien sukupolvien edustajista osaa englantia. Pelkona on kuitenkin mahdollisesti se, että osa suomalaisista puhuessaan englantia paljastuukin tankero- tai rallienglannin puhujaksi. Ja sitten iskee pelko siitä, että se toinen suomalainen vieruskaveri pilkkaa, että mitäs noin huonolla englannilla menet ottamaan osaa keskusteluun. Ja entä mitäs tämä keskustelukaveri ajattelee, onko englannintaitoni riittävän hyvä?

Olen huomannut, että joillakin on myös käsitys, että jos ei puhu kouluarvosanaltaan vähintään ysin englantia, niin ei kannata avata suutaan. Tämä ei kuitenkaan päde yleensä maailmalla. Monet vääntävät englantia puhuessaan miten sattuu, eikä se ole näyttänyt olevan mikään ongelma. Kunhan viesti menee perille, ja näin sitä myös käytännön kautta alkaa oppia puhumaan kielillä.

Monissa maailman maissa ihmisten välistä kohtaamista ja sosiaalista kanssakäymistä pidetään äärettömän tärkeänä, ja sellainen voi onnistua vaikka käsiä heiluttaen. Joskus riittävät pelkät eleet, kuten hymy.

Suomessa on karsastettu myös small talkia, mutta olen huomannut, että monissa maissa se voi olla vain tapa olla kohtelias. Lisäksi se toimii myös jään rikkomisena.

Rallienglannin puhujaksi leimautumista monen ulkomaalaisen on ollut vaikeaa käsittää. Vaikka kielten säilyminen puhtaina sekä kielioppi ovat arvostettuja ja tärkeitä seikkoja, niin keskustelumme päätyi aina siihen, että heidän mielestään sillä ei ole mitään väliä, miten joku ei-englanninkielinen puhuu heidän kanssaan englantia. Monelle täällä vierailevalle ulkomaalaisellekaan se ei ole se oma äidinkieli. Myös moni alkuperältään englanninkielinen on todennut, että kielitaidon tasolla ei ole mitään merkitystä keskustellessa.

Sosiaaliset tilanteet eivät ole mitään englannin kielikokeita, vaan moni kaipaa pikemminkin sosiaalista kanssakäymistä ja sitä, että joku osoittaa olevansa kiinnostuneita heistä. Esimerkiksi jossain juhlatilaisuudessa voi olla tylsä istua yksin, kun kukaan ei puhu pelätessään puhuvansa väärin.

Marianne Rovio