YLEISURHEILU Pari viikkoa sitten kilpailtujen SM-viestien 4 x 800 metrin viestin päätösosuus oli Antti Ristasen, 14, ratakauden viimeinen kilpailusuoritus. Loimaan Leiskua edustavan juoksijalupauksen kausi on tilastojen valossa ollut upea: Ikäluokan seuraennätykset ovat murskautuneet päämatkojen, eli 1 500 metrin esteiden ja 2 000 metrin juoksun lisäksi 400:n, 600:n, 800:n, 1 000:n ja 1 500 metrin matkoilla.
– Olisi kausi voinut vähän parempikin vielä olla, mutta en ole pettynyt kuitenkaan. 2 000 metriä olisi voinut mennä viitisen sekuntia nopeammin, Ristanen summaa menneen kauden.
2 000 metrin vauhti riitti elokuussa P14-sarjassa SM-pronssiin, ja 1 500 metrin esteistä loimaalaisen kaulaan pujotettiin kultainen mitali. Pronssijuoksussa kilpailun voittaja kysyi ennen starttia, että voiko Ristanen vetää ensimmäisen kierroksen ja vetohommiin hän myös suostui, hieman liiankin innokkaasti.
– Kun ei ollut mitään kelloa, mistä katsoa mitä vauhtia menen, niin se meni sitten vähän turhan kovaa. Vauhdissa pysyi vain mitalikolmikko. Vaikka olisikin kello ranteessa, niin yleensä menen alut aika kovaa. Paljon kovempaa kuin mitä tasaisella vauhdilla loppuaika olisi.
Estekisan voitto tuli lähes yhdeksän sekunnin erolla hopeaan. Suurin ero kärkikaksikon välille tuli vesiesteellä, jossa Lahden Ahkeran juoksijalla oli hankaluuksia. Ristanen kertoo oman estetekniikkansa sujuvan kilpailuissa yleensä paremmin kuin harjoituksissa.
– Loimaalla kun on vain nuo aidat, niin ei sillä ole mitään väliä, jos niihin vähän kolahtaa. Este taas ei liiku mihinkään, niin siinä voi käydä pahastikin, jos siihen kaatuu, Ristanen täsmentää ja lisää, että kun estetekniikan on kerran oppinut hyvin, niin sitä ei ole jälkeenpäin paljoa tarvinnut ihmetellä.
Ratakauden päätyttyä kalenteriin saattaa vielä päätyä pidempi maantiekilpailu, mutta muuten nuorukainen keskittyy rentoutumiseen ennen talven treenikautta.
– Mieli ja paikat toipuvat, kun ottaa pari viikkoa vähän rennommin. Jos on jotain tuntemuksia tai sairastelua, niin ne hoidetaan kuntoon, että on varmasti terve ja pystyy harjoittelemaan täysipainoisesti.
Täysipainoista treenaaminen myös on. Talvitreenien esimerkkiviikko alkaa maanantaisilla Pentti Mäkilän vetämillä Leiskun seuraharjoituksilla, joissa juostaan noin kymmenen kappaletta erivauhtisia 200–400 metrin vetoja ulkona. Tiistaina samantyylinen harjoitus tehdään kisakavereiden kanssa Kupittaan urheiluhallissa, ja keskiviikkona tie vie uintiharjoituksiin Somerolle.
Torstai ja perjantai menevät rauhallisesti lenkkeillessä ja lauantai hieman alkuviikkoa kevyempien, mutta ei kuitenkaan hölkkävauhtisten vetojen parissa. Sunnuntaina ohjelmassa on vielä pidempi, noin 10–15 kilometrin lenkki.
– Kaarinassa asuvan valmentajan kanssa soitellaan yleensä noin viikon välein, että miten on sujunut. Aina välillä otetaan yhteistreeniä ja siellä myös käydään mennyttä viikkoa läpi.
– Kesällä kuumimpana aikana kisan jälkeen palautuu yleensä pari päivää. Sitten alkaa jo tekemään valmistavia treenejä seuraavaa kisaa varten. Eli kunto pitää luoda talven ja kevään treeneissä.
Treeniviikkojen sisältö vaihtelee, ja harjoitusvauhti kasvaa kevään koittaessa. Määrätietoisen treenaamisen Ristanen uskoo vievän ensi kesän tavoitteisiin, eli kymmenen sekunnin ennätysparannuksiin päämatkoilla ja kahden minuutin haamurajan rikkomiseen 800 metrillä. Jälkimmäiseen saavutukseen on 15-vuotiaiden sarjassa pystynyt kautta aikain vain 25 juoksijaa, eikä Ristanen ota turhia paineita joukkoon pääsystä.
– Ei sillä nyt niin paljon väliä ole, että alkaako tulos ykkösellä vai kakkosella. 800 alkaa olla vähän sivumatka ja vähän pidemmät matkat ovat mieluisampia.
– 3 000 esteet tai 5 000 olisi varmaan aikuisena aika sopiva laji. Tai näin voisin veikata.