Loimaan seutu
Joka kolmas Loimaan Lehden kyselyyn koulukiusaamisesta vastanneesta arvioi kiusaamista tapahtuvan koulussaan päivittäin tai jopa useamman kertaa päivässä.
Kyselyyn vastasi yli 30 täkäläistä varhaiskasvatuksen, ala- ja yläkoulujen ja toisen asteen opettajaa ja mukana oli myös koulunkäynninohjaajia ja nuorisotyötä tekeviä henkilöitä.
Yli puolet vastaajista oli sitä mieltä, että kiusaaminen kouluissa on lisääntynyt ja reilut 20 prosenttia oli sitä mieltä, että sen määrä on pysynyt ennallaan.
Kuitenkin joka viides vastaaja myös totesi, ettei osaa sanoa, miten paljon kiusaamista tapahtuu, sillä niin vahvasti kiusaaminen on siirtynyt nettiin ja someen.
Koulukiusaaminen onkin vastaajien mielestä vanhentunut sana.
– Se on nykyään ympärivuorokautista, pelkkä koulussa tapahtuva kiusaaminen on vain pieni osa kiusaamisesta.
Osa muistutti, että kiusaamista ei saisi edes kutsua koulukiusaamiseksi, koska se on vähättelevä ilmaisu, ja tarkoittaa usein ryhmäkiusaamista.
– Some ja jatkuva puhelimen käyttö on tuonut kiusaamisen isomman ryhmän tietoon. Ennen kiusaamisen saattoi rajata omaan kouluun. Nyt se leviää nopeasti snäpissä (Snapchat) muidenkin koulujen oppilaiden tietoon.
Ja koska kiusaaminen on verkossa ja somessa, sitä on vastaajien mukaan sekä vanhempien että opettajien vaikeampi havaita ja siten vaikeampaa myös puuttua.
– Vanhemmat on ehkä jopa liian sinisilmäisiä sen suhteen, mitä oma lapsi tekee tai mitä omalle lapselle aiheutetaan siellä.
– Kiusaaminen vaihtelee vuosittain sen mukaan millaisia oppilaita kouluissa on, sekä ala- että yläkoululaisia opettava vastaaja sanoo.
Hän on pannut merkille, että esimerkiksi samanlainen kielenkäyttö mitä on poliittisilla vaikuttajilla, on lisääntynyt.
– Ikään kuin toisista ihmisistä voisi puhua miten vain. Rasistiset ilmaukset olivat vielä joitain vuosia sitten täysin pois, nyt esimerkiksi N-sanan käyttö on lisääntynyt todella paljon.
Koulunkäynninohjaajana työskentelevä vastaaja kuvaa, että toisille sanotaan pahasti ”koska minulla on oikeus omaan mielipiteeseen”.
– Ei osata ajatella miltä toisesta tuntuu, eikä asettua toisen tilanteeseen. Myös toiseen kiinni käyminen on tavallista, jos toisen reaktio tai sanoma ei miellytä.
– Tapa, miten kiusaaminen tehdään on muuttunut härskimmäksi ja pientenkin sanastosta löytyy jo sellaisia sanoja, jotka eivät heidän ikäisilleen kuulu, eräs alakoulun opettaja toteaa.
Eräs vastaaja toteaa, että Loimaallakin ”se joukko, josta huoli herää, kasvaa vuosi vuodelta”.
Vastauksissa muistutetaan, että lapsille on tärkeää tulla huomatuksi myös aikuisten silmissä, mutta he eivät luota siihen, että heidät huomataan ilman ikävää tai röyhkeää käytöstä.
– Some tuo päivittäin videoita ja kuvia eri kouluista ja se saa kuvittelemaan että epäilyttävissä videoissa esiintyminen tuo pääsyn parrasvaloihin ja omanlaisen ”julkkisarvon”.
Moni lapsi pelkää vastaajien mukaan joutuvansa itse kiusatuksi, jollei kiusaa ensin.
– Halutaan kuulua johonkin porukkaan, koska pelätään ulkopuoliseksi jäämistä. Silloin helposti lähtee mukaan typeryyksien tekemiseen tai pahimmillaan rikolliseen tai väkivaltaiseen toimintaan.
Huono itsetunto voi näkyä monin tavoin.
– Halutaan olla jotain, jos ei älyllä ja taidolla, niin sitten kiusaamalla, vähättelemällä, väkivallalla.
Kun kouluissa työskenteleviltä kysyttiin, miten kiusaamistapauksia hoidetaan, moni korosti, että niihin puututaan heti. Kouluissa noudatetaan kiusaamisen vastaista ohjelmaa (KiVa) ja kouluissa ja päiväkodeissa on käytössä muitakin toimintamalleja – kaveri- ja tunnetaitoja opetellaan, käytetään luonteenvahvistuskortteja ja esimerkiksi vahvuusvaris-ohjelmaa, pisarapuuttumisen mallia ja myös draaman keinoja.
– Keskusteltu, puhuteltu, pidetty palaveria huoltajien kanssa, konsultoitu koulukuraattoria, annettu jälki-istuntoa, pyydetty kotia ottamaan yhteyttä poliisin, terveydenhuollon, sosiaalitoimen ja nuorisotyön moniammatilliseen Ankkuritiimiin, alakoulussa työskentelevä opettaja listaa.
Yläkoulussa opettava vastaaja pohtii, että ennaltaehkäisy on ainoa keino, joka toimii oikeasti, mutta se on vaikeaa, koska oppilaat tulevat ”uusina” oppilaina yläkouluun.
Useissa vastauksissa suositeltiin keskustelua oppilaiden kanssa siitä, mikä on kiusaamista ja mikä taas on riita, ja miten näissä molemmissa tilanteissa pitäisi toimia.
– Antaa siis esimerkkejä niinsanotuista oikeista tavoista toimia.
Vastauksissa myös toivottiin, että poliisi osallistettaisiin näkyvämmin tapauksiin.
– Tuotaisiin selkeästi nuorille tietoa mitkä ja minkälaiset tapaukset ovat rikoksia eivätkä koulukiusaamista. Nuoret helposti vähättelevät selkeää pahoinpitelyä leikkinä. ”Tämä on vaan meidän läppä.”
Lisäksi moni näyttää ihannoivan esikuvia, jotka levittävät ”minä, minä” maailmankuvaa.
Kouluissa työskentelevät toivovat lisää aikuisia oppilashuoltoon ja selvästi pienempiä opetusryhmiä, jotta jokaiselle oppilaalle olisi enemmän aikaa.
– Tukea vanhemmille erityisesti tunne- ja kaveritaidoissa sekä lisää aikuisresurssia kouluun. Pienryhmät takaisin, VALMO-luokat, järeämmät rankaisukeinot. Tiivis yhteistyö sosiaalitoimen kanssa, vastauksissa luetellaan.
Yhteiskunnassa tulisi vastaajien mukaan keksiä keino, jolla vastuuttaa koteja ja huoltajia enemmän omista lapsistaan ja nuoristaan.
– Samaan aikaan koulun vastuuta jokaikisen perusasian, kuten käytös- ja ruokatapojen, pukemisen, riisumisen, tunne- ja vuorovaikutustaitojen sekä oman vuoron odottamisen opettamisessa tulisi palauttaa koteihin ja antaa opettajille tilaa sille päätyölleen, eli uusien asioiden opettamiselle.
Lisää kyselyyn vastanneiden pohdintoja Loimaan Lehden nettisivujen jutussa. Täällä voit kertoa oman tarinasi.
SANOTTUA
Sana kiusaaminen on saanut ehkä vääränkin merkityksen. Se, että toinen yhden kerran härnää ja yrittää saada sinut suuttumaan, ei vielä varsinaisesti ole kiusaamista. Mutta jos hän tekee sitä koko ajan sinulle, silloin se on.
Tänä syksynä on ollut tavallista enemmän kiusaamista ja sen selvittelyä. Usein kiusaajalla tai kiusaamisella on hiljaisia hyväksyjiä, jotka sallivat kiusaamisen ilman, että itse estäisivät sen omalla toiminnallaan.
Yleistä on, että jollakin tavalla erilainen lapsi jää helposti leikkien ulkopuolelle.
Erilaisuuden hyväksyminen, tätä pitäisi kotonakin harjoitella. Tosin kaikki vanhemmat eivät tässä voi toimia esimerkkinä.
Kiusatuksi joutuminen johtaa poissaoloihin ja opinnot eivät etene.
Rivo kielenkäyttö on lisääntynyt valtavasti; aikuisille ja ikätovereille haistatellaan päivittäin.
Lukiossa kiusaamista esiintyy melko vähän, opiskelijakyselyiden perusteella. Yksittäinen opiskelija voi silti kokea kiusaamiseksi esim. vastaukselle nauramisen.
Kiusaaminen voi koulussa kohdistua ikätovereihin, mutta myös koulun henkilökuntaan.
Opettajakin tarvitsisi tukea ja ”puolustusta”, mutta usein hän jää yksin, kun oppija saa koulun johdon tuen. Kun opettaja puuttuu asioihin, hän joutuu maalitttamisen kohteeksi.
Pienet oppilaat kokevat heti kiusaamista, jos toista on vaikkapa vain katsottu päin. He eivät pysty asettumaan toisen asemaan, vaan kokevat, että heitä vastaan hyökätään.
Toisaalta äärettömän viisaita ja hyväkäytöksisiä nuoria on myös verraten paljon ja kiusaaminen osataan paremmin tunnistaa.
Ryhmäytyminen ja yhteisöllisyyden lisääminen ovat mielestäni myös erittäin tärkeitä keinoja puuttua tapauksiin.
Hienoja ohjeistuksia ja toimintatapoja on, mutta silti kiusaamista esiintyy.
Jaamme lapsia pienempiin ryhmiin, jotta he eivät kuormitu liikaa, mikä vähentää kiusaamista.
Jotta asioihin voisi aina heti puuttua ja niitä välittömästi selvittää, edellyttää se aikuista, jolla on siihen aikaa tai aikuista, jonka voi kutsua omaan luokkaansa siksi aikaa, kun selvitettäviä asioita on.
Uskon siihen, että tämänhetkinen julkisuudessa näkyvä aikuisten tapa toimia (minulla on oikeus sanoa ja tehdä mitä vain sananvapauden nimissä) on saanut lapset ja nuoret kuvittelemaan, että sellainen on ok.
Ainakin osittain kiusaaminen johtuu siitä, että kaikenlainen ”roustaus” ja vihapuhe on yleistynyt ja valitettavasti normalisoitunut nuorten suosimissa somekanavissa. Aikuiset tuntuvat näyttävän huonoa esimerkkiä.
Nuoret hakevat paikkaansa yhteisössä. Omaa pahaa oloa puretaan toisia kiusaamalla. Isoissa yhteisöissä on aina ihmisiä, joita on helppo ottaa maaliksi, jotka eivät oikein osaa / pysty puolustamaan itseään.
Kiusaaminen on nimittelyä, potkimista, lyömistä, tönimistä. Osa oppilaista voi niin huonosti ja ovat niin äkkipikaisia, että he ovat vaaraksi muille.
Nuorilla on tarve hankkia kalliita vaatteita tai asusteita, joihin kaikilla ei ole varaa, ja toisia arvotetaan vaatteiden hintalapulla.
Puhelin tai tietokone ei kasvata. Vanhemmat (ja muut aikuiset) joutuvat yhä siihen rooliin.
Koululla pitäisi olla lain sallimat puitteet määrätä erilaisia rangaistuksia pienemmällä kynnyksellä, mutta toisaalta toivoisin (kiusaajien) kodeilta tiiviimpää yhteistyötä kiusaamisen kitkemiseksi. Varsinkin yläkoululainen luontaisesti erkaantuu vanhemmistaan, jolloin kotona ei välttämättä tiedetä nuoren kaverisuhteista. Omaa lasta ei uskota kiusaajaksi.
Tietosuojaongelmat! ja Wilman käyttörajoitukset haittaavat hyvinvointialueen OPPILASHUOLTOHENKILÖSTÖN työtä; aivan käsittämätöntä vätystelyä!
Vanhemmat eivät uskalla enää asettaa lapsilleen rajoja, vaan ovat lastensa kavereita ja jopa pelkäävät omien lastensa reaktioita, joten he välttelevät konfliktitilanteita. Netti on pullollaan ”vinkkivideoita” ja erilaisia haasteita kiusaamiseen ja tyhmyyksien tekemiseen. Pelien ja elokuvien ikärajoista ei välitetä, vaan jokaisen pitää saada nähdä ja kokea kaikki heti ja osa lapsista ja nuorista koukuttuu nopeasti peleihin ja alkavat elää siinä pelimaailman kuplassa.
Korostan aikuisten vastuuta kaikkialla. Esimerkin näyttäminen on tärkeää. Älä syrji ketään puheissasi tai teoissasi. Lapsi voi tehdä virheitä ja oppia niistä, mutta jos ympärillä aikuiset kiusaavat ja puhuvat toisista halveksivasti, ei lapselta voi odottaa muuta.
Huonosti voivien lapsiperheiden määrä on mielestäni kasvanut viime aikoina. Onneksi edelleen on paljon perheitä, joissa huolehditaan lapsen perustarpeista sekä koulunkäynnin sujumisesta, tarvittavista varusteista ja tehtävien hoitamisesta ajallaan. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että se keskiporukka, jolla joskus on asiat vähän rempallaan ja joskus hyvin, on alkanut harveta ja siirtyä tuonne huonosti voivien joukkoon.
Lähde: LL-kysely
FAKTA
Kiusaaminen on…
Toistuvasti johonkin oppilaaseen kohdistuvaa nimittelyä, syrjimistä, haukkumista, ulossulkemista (esimerkiksi some-ryhmistä), vähättelyä ja fyysistä kiusaamista.
Keskustelua kovaan ääneen asiasta, joka koskettaa kiusattavaa, ruuhkan aiheuttamista kiusatun ympärille, tavaroiden lainaamista ilman tarkoitusta palauttaa niitä tai narrailua tarkoituksessa saada toinen tekemään jotakin.
Satuttamista tai vain yhden oppilaan kiinniottamista leikissä.
Lyödään, raavitaan, purraan, potkitaan, jätetään leikin ulkopuolelle, haukutaan, ei jaeta leluja, otetaan leluja kädestä, rikotaan toisten leikit.
Somessa valheiden, juorujen, ilman lupaa otettujen tai halventavien kuvien, videoiden ja vastaavien levittämistä eri alustoilla.
Tahallista (tai joskus ajattelematonta), henkistä ja/tai fyysistä, samaan/samoihin henkilöihin kohdistuvaa, toistuvaa, ”vähän nurkan takana tapahtuvaa” kuiskuttelua, tönimistä, juoruilua, nolaamista, lyömistä, ärsyttämistä, netissä tapahtuvaa loan heittoa.
Jatkuvaa toisen oppilaan tekemiseen ja olemiseen puuttuvaa ei-toivottua käyttäytymistä ja toisen saattamista huonoon valoon.
Osoittelua, arvostelua esimerkiksi ulkonäöstä.
Kaikkea toisen vahingoittamiseen pyrkivää toimintaa, henkistä tai fyysistä.
Aina väkivaltaa, vaikka siitä ei jäisikään ”näkyvää” jälkeä.
Lähde: LL-kysely