Jonnet ei muista. Ihan yksi antilempparisanontojani on tuo. Ehkä jopa se ihan ykkösinhokki, vaikka tittelistä kamppailevat tiukasti ainakin suurin piirtein kaikki jatkuvasti toistettavat typerän kuuloiset lausahdukset.
Tuolla sanonnallahan tarkoitetaan nuoremmalle poppoolle tuntematonta asiaa, joka vähän vanhemmilla on vielä ihan kirkkaassa muistissa. Painotan tässä tuota kirkkautta, koska saatan palata siihen parin kappaleen kuluttua.
Jonnejen muistamattomuudesta jaksavat jauhaa yleensä omasta mielestään juuri ja juuri jonneudesta ohi kasvaneet tai sitten kaltaiseni vanhukset. Vanhukseksi itsensä nimittäminen on näin 38-vuotissyntymäpäivän aattona ehkä vähän hölmöä myös, mutta annan sen itselleni anteeksi.
Ensimmäisenä esimerkkinä näistä käyttäjätyypeistä saa luvan toimia tubettaja Miska Haakana, joka lauloi tai sanoi Jonnet ei muista -kappaleessaan, ettei jonnet muista, kun Ahtisaari oli presidentti. Haakana on syntynyt 1996, niin tuskin muistaa itsekään.
Toisena esimerkkinä googlesta löytyi Markus Kajon Jonnet ei tiedä (tai muista), mutta… -pakina. Jonnet ei varmaan muuten muista Naurun paikkaa, joka pyyhkisi helposti lattiaa nykyajan tekopirteillä kotivideokatsauksilla.
Kajon pakina antoi rutosti luottoa omaan tekemiseeni. Tai sanotaanko vaikka niin, että itse luen mieluummin pari hymähdystä tuottavan sekavan kolumnin kuin tiukasti asiassa pysyvän tilastopläjäyksen.
Niin ja Samae Koskinen lauloi joskus että ”se mitä jonnet ei muista, niin sitä ei enää oo”. Tuo lause kuulostaa ihan fiksulta, vaikkei tähän kontekstiin sovikaan.
Palaan nyt kirkkauteen. Alun perin tätä synttärikolumniani suunnitellessa ajattelin kertoa, mitä tällä iällä vielä oppii. Oppien vähyyden selventyessä aloin etsimään taustasyitä huonosti päähän jääville asioille, ja tuli voimakas déjá-vu-kokemus, että juurihan jokin kolumnini käsitteli huonoa muistiani (LL 18.7). Toisto kuitenkin on yksi parhaista tavoista oppia, niin haittaako saman aiheen sivuaminen?
Jos otan vähän laajemman aikaikkunan ja vertailen nykytilaa omiin jonne-vuosiini, niin sitten voin antaa ihan fiksuja vinkkejä nykyisille jonneille tai ehkä ennemmin jonnejen läheisille.
Nuorena tuntui, ettei kukaan koskaan kuuntele. Omassa tapauksessani tämä johtui siitä, etten usein mitään kauhean järkeviä puhunut. Ehkä puheeni olivat turhaa pulinaa juuri kuuntelijoiden puutteen vuoksi? Kannustankin kaikkia jonneuden yli ikääntyneitä kuuntelemaan niitä vähän nuorempia, vaikkei nyt mitään järkevää sanottavaa heillä aina olisikaan.
Ilokseni olen kyllä saanut huomata, että nykyään juttuja kuunnellaan tarkalla korvalla. Sunnuntaisen jäävuoron jälkeen sanoin, että pitäisi ehkä vähän poistaa ylimääräistä massaa kehostani, ja heti maanantaina puolet näkemistäni mainoksista koskivat treeniohjelmia. Eli ainakin Google ja Kiina ja tällaiset kuuntelevat.
Ja mitä Google ei muista, niin sitä ei ihan oikeasti enää oo.
Kalle Rajala