Saaga alkoi jo kun vammaispalvelut olivat vielä Loimaan kaupungin hoidossa ja jatkuu edelleen nyt hyvinvointialueiden ajassa. Saagasta voinee jo puhua, kun parin metrin rampin tuloa on pitänyt odottaa jo yli vuosi ja kun omaisetkin puhuvat asiasta ”murheenkryyninä”.
Elokuussa julkaistu juttu kirvoitti yhteydenottoja lehteen ja tänään kerrommekin myös toisesta vastaavasta tapauksesta.
Siinäkin omaiset kyllästyivät odotteluun ja rakensivat itse ja omalla kustannuksellaan liikkumista auttavan rampin, vaikka toimeksianto hyvinvointialueelta oli jopa lähtenyt urakoitsijalle. Omaiset huomauttavat ihan oikein, että miksi toimeksiantoja ei valvota.
No varmaan siitä samasta syystä, miksi niitä ei alunperin rakennetakaan. Ei tunnu olevan aikaa, tekijöitä eikä rahaa.
Hyvinvointialueuudistusta ajettiin aikoinaan silläkin perusteella, että isolla alueella palvelut tasapuolistuvat, eli toisessa kunnassa ei voi enää jäädä ilman sitä, mitä toisessa kunnassa jollekin toiselle tarjotaan.
Tasapuolisuus näyttää toteutuvan hyvinkin ainakin näissä ramppiasioissa. Kaikki saavat odottaa.