Lapsia pakotetaan nuolemaan toisten kenkiä ja siitä tehtyjä videoita levitetään somessa. Kiusaajat parveilevat perheen kodin ulkopuolella ja ajavat perheen lapsia takaa. Nimittelyä, hakkaamista, potkimista, ulkopuolelle sulkemista ja vaikka mitä muuta – tällaisia asioita koulukiusaamisesta, siis väkivallasta, on ollut viime viikkoina otsikoissa.
Jopa poliisi kuvaa, että kouluväkivalta on raaistunut ( Yle , A-Studio 11.9.). Asiantuntijat ovat arvelleet, että väkivallalla tavoitellaan valta-asemaa.
Kiusaamista ihan kaikissa muodoissaan pitää vastustaa laajasti. Se ei riitä, että toivomme, ettei oma lapsi joudu kohtaamaan väkivaltaa tai ettemme kadulla tai netissä törmää kiusaamiseen.
Jos näin teemme, olemme panttivankeja – alistumme pelkäämään, että koska meitä aletaan kiusata tai koska joudumme epämukavaan ja hankalaan tilanteeseen, jossa joudumme siihen puuttumaan.
Osa kiusaajistakin on näitä panttivankeja. ”Kun kiusanneilta on kysytty, miksi he kiusaavat, he ovat vastanneet pelkäävänsä. Jos ei itse kiusaa, joutuu uhriksi,” totesi kiusatuksi tulleen lapsen äiti Ylen MOT-ohjelman Kiusaajien luvattu maa -jaksossa.
Varmasti sekä kiusatuksi joutunut lapsi että hänen vanhempansa toivoisivat, että heidän tuekseen tultaisiin.
Tietenkin olisimme kaikki mieluiten ajattelematta kiusaamista. Myös kaikki he, joita itseään tai heidän läheisiään se ei suoraan juuri nyt piinaa.
Maailmassa on kuitenkin sittenkin asioita, joita ei voi jättää sikseen. Kaikki ne asiat, jotka koskevat lapsia, ovat juuri niitä, jotka on ainakin hoidettava.
Kiusaajien on ymmärrettävä ja heidät saatava ymmärtämään, että heidän tekonsa on väärin. Koska kiusaajatkin ovat ihmisiä ja vieläpä lapsia, on pyrittävä siihen, että heillä on mahdollisuus muunkinlaiseen elämään – kiusaaminen ei saa tuhota kenenkään elämää.
”Välillä unohdetaan, miten me (aikuiset) puhutaan toisistamme ja että se välittyy oikeasti lapsille ja nuorille,” Mannerheimin lastensuojeluliiton kiusaamisen vastaisen työn erityisasiantuntija Virpi Pöyhönen muistuttaa ( Yle) .
Me aikuiset emme ole osattomia. Meidän pitää ohjata ja opastaa lapsia ja nuoria ihmismäiseen köytökseen, mutta myös herätä pohtimaan omaa käytöstämme.
Valtaan pyrkiminen ei saa oikeuttaa mitä tahansa.