Jos suomalaiselta kysyy, miten hän aloittaa aamunsa, ei hän ehdi luetella montakaan asiaa ennen kuin mainitsee aamukahvin. Päivä ei lähde liikkeelle ilman aamukahvia, suomalainen saattaa sanoa, aamulla ei mitenkään virkoa ilman kahvikupillista.
Moni kahvinjuoja – heitä tässä maassa riitä! – samastuu tähän. Suomalaiset ovat kahvinjuojakansaa: meillä juodaan kahvia henkeä kohti enemmän kuin missään muualla maailmassa. Eräiden tutkimusten mukaan juomme kymmenen kiloa kahvia henkeä kohti vuodessa. Miehet juovat kahvia hieman enemmän kuin naiset. Eniten kahvinjuojia löytyy varttuneemmasta väestöstä. Viime vuosina suosiotaan on nostanut espresso, joka herättää taatusti marraskuisena maanantaiaamunakin.
Eipä ihme, että kaupat yrittävät usein houkutella asiakkaita ostoksille hyvillä kahvitarjouksilla.
Maassa, jossa ison osan vuodesta sekä aamut että illat ovat pimeitä, juodaan kahvia erityisen paljon, sehän on ymmärrettävää. Mutta onko kofeiini suurin syy, miksi tarvitsemme joka-aamuisen kahvimme? Marraskuun pilkkopimeässä voi ollakin. Mutta ehkä kyseessä on myös rakas rutiini, jolla astutaan uuteen päivään – otetaan aamulla hetki itselle, pysähdytään kahvikupin ääreen ja valmistaudutaan tulevaan päivään.
Kahvinkeitin kutsuu luokseen myös päivän mittaan. Jossain vaiheessa iltapäivää on mukavaa ottaa uudestaan hetki omalle itselle ja istahtaa rauhoittumaan. Moni juo kahvia siitäkin syystä, että pitää sen mausta. Lisäksi kahviin liittyy usein sosiaalisuus – istummehan usein alas toisen kanssa nauttimaan kahvin lisäksi seurasta.
Mitä kahvia teillä juodaan, ei ole ollenkaan kummallinen small talk -kysymys. Hintojen nousun jälkeen moni suomalainen on harmistuneena päivitellyt, kun kahvi on nykyään niin kallista.
Onko jossain muussa maassa lakisääteiset työpäivien tauot nimetty kahvin mukaan – kahvitauko? Kuinka moni rakkaustarina on alkanut siitä, kun yksi on uskaltautunut pyytämään toista ihmistä ihan vaan kahville? Huvittavaa on, että jos pyytää toista ihan vaan kahville, ei ole välttämätöntä tarkoitus juoda nimenomaan kahvia: nimitämme alas istumista ja jutustelua kahvitteluksi, vaikka juotaisiin jotain muuta.
Olisipa erikoista mennä kylään, ja siellä ei tarjoiltaisikaan kahvia. Sama pätee palavereihin. Jos niissä ei saakaan pullaa – makeaa kahvin kanssa tarjottavaa syötävää kutsutaan joskus kahvileiväksi – niin kahvia ainakin on tarjolla.
Ulkomaille lähtiessään suomalainen saattaa olla huolissaan, mistä saa iltapäiväkahvin ja millaista se on. Meille maistuu suodatinkahvi vallan hyvin, emme tarvitse maitovaahtoa, loraus maitoa riittää ja ehkä pala sokeria, mustanakin menee toki.
Kahvipannu porisee sekä ristiäisissä että hautajaisissa. Vainajaa muistellaan kahvikuppi kädessä. Kahvi on erottamaton osa suomalaisen arkea. Erottamaton osa suomalaisen elämää.
Mira Kreivilä