Yksi aivopesu, kiitos!

0
Arkistokuva: Auranmaan Viikkolehti

Tykkään tulevaisuudesta. Tosin ei nykyisyydessäkään mitään vikaa ole, mutta tulevaisuuden voi kuvitella juuri niin ruusuiseksi kuin sen ikinä haluaa.

Hauskan kurkistuksen tulevaan antoi keskiviikkona ilmestynyt uutinen aivopesurista ( Yle 6.9.). Ulkomaita myöten kiinnostusta herättänyt Oulun yliopiston tuorein hankinta on kehitetty pesemään aivoista kuona-aineita, joilla on yhteys muistisairauksiin. Tulokset tällä suomalaiskeksintöön perustuvalla ja Fus Lifuksi nimetyllä laitteella ovat olleet lupaavia. Sillä on nimittäin pystytty jo palauttamaan hiiren kadonnut muisti.

Ei ihme, että pesuri kiinnostaa, sillä muistisairaiden määrä kasvaa maailmassa kovaa kyytiä. Thl:n tilaston mukaan Suomessa on yli 190 000 muistisairasta ja maailmassa heitä oli vuonna 2015 lähes 50 miljoonaa. 20 vuoden aikana määrän arvioidaan kaksinkertaistuvan.

LUIN hiljattain myös artikkelin arkkipiispa emeritus John Vikströmistä, joka on jo 91-vuotias, mutta edelleen erittäin vetreässä kunnossa ( Et 26.7.). Aamuisin hänen rutiineihinsa kuuluu hartaus ja uutisten lukeminen kahdesta paperisesta sanomalehdestä sekä neljästä digilehdestä. Lounaan jälkeen hän lähtee vuodenajasta riippuen joko pyöräilemään tai hiihtämään. Myös perheenjäsenten, ystävien ja tuttavien tapaaminen sekä jalkapallon seuraaminen täyttävät leskeksi jääneen entisen arkkipiispan päivät.

Elämänvaihettaan hän kuvailee mielenkiintoiseksi, sillä yli 90 vuoden iässä jokainen uusi aamu on suoranainen ihme.

NÄIN keski-ikäisenä ja hiukan keskivartaloisena naisena olen huomannut itsekin, ettei elämä siinnä edessä enää rajattomana.

Ehkä juuri siksi aloitin jälleen kerran uuden elämän syksyn tullen, ja tilasin sarjan aamujoogavideoita. Ne ovat pituudeltaan 10–20 minuuttia. Joogaa olen kyllä harrastanut jo pitkään, mutta se ei ole ollut päivittäistä eikä varsinkaan aamuista. Nyt olen sinnikkäästi laittanut kelloni soimaan joka aamu joogan verran aikaisemmin. Ja kas, tulokset alkavat jo tuntua. Niska-hartiaseutuni ei ole enää läheskään niin jäykkä. Myös alaselkäni ja takareiteni ovat kummasti vetreämmät kuin aikoihin. Ja mikä parasta, huomaan mielenikin virkistyneen.

Lyhyet aamujoogasessioni ovatkin oiva osoitus siitä, ettei keho ja mieli aina vaadi mitään suuria mullistuksia tai ponnistuksia. Pienikin muutos voi jo parantaa elämänlaatua.

Vaikka tulevaisuus onkin mysteeri, vanhat konstit pätevät sielläkin. Keho ja mieli tarvitsevat harjoitusta läpi elämän. Ja toisaalta, jos ne eivät kuitenkaan auta, silloin voi aina tilata yhden aivopesun.

Sari Holappa