Hihhihii, joskus olen niin ovela, etten meinaa itsekään sitä uskoa. Iskä on siitä kyllä vähän hajulla, kun se sanoo minua joskus (no aika usein) ketkuksi.
Olin luksuslomalla Mumppalassa, Mummin ja Papan luona siis, kun Mami liehui jossain päätoimittajien Tanskan reissulla. Siellä naapurissa on hyvä ystäväni Liinu, jonka kanssa on kiva päästä lenkille. Meillä synkkaa meinaan.
Ajattelimme Liinun kanssa, että on varmaan hyvä ajoissa ryhtyä muistuttelemaan lenkille lähdöstä. Sovittiin, että hän hälyttää emäntänsä Helenan ja minä Mummin aloittamalla ulvomisen oven takana noin puoli tuntia ennen sovittua aikaa. Usein ollaan lähdetty sitten aika lailla ajoissa. Ettei myöhästytä, selittää Mummi.
Hajujen nuuskuttelu on kivaa. Mumppalan nurkissa on paljon hajuja, kun siellä kaduilla liikkuu paljon koiria. Ulkoilu on muutenkin kivaa. Parasta on juosta peuran perässä, muttei hihnassakaan niin vikaa ole.
Varsinkin, jos mennään sinne, mihin minä haluan.
Kerran ei menty. Piti muka lähteä jo kotiin päin, Mummi sanoi.
Olen aika iso koira, kuten me mäyräkoirat ollaan, ja ajattelin, että jos ei jatketa lenkkiä, jään sitten istumaan tähän.
Ja ehkä tassuunkin sattuu. Muistan hyvin, miten nilkutetaan, kun juoksin kerran metsässä varpaani niin pahasti johonkin pahki, että se lopulta amputoitiin. Mami kantoi minua monta päivää joka paikkaan, kun vähän nilkutin.
No Mummi ei kantanut, kun sen on kädet vähän kipeät. Helena kantoi vähän matkaa, mutta ei jaksanut kauan. Kuten jo kerroin, olen aika iso poika – eräs rouva sanoi yhdessä jahdissa kerran Metsämaalla Iskälle minusta, että tuohan on jättiläinen. No en minä voi sille mitään, että hänen oma koiransa oli jotain minikokoa.
Nilkutin edelleen ja laitoin surkeiluvaihteen päälle. Mummi keksi, että soitetaan Pappalle, että se tulee hakemaan meidät tai ainakin minut autolla. Pappa huudahti puhelimeen, että ei hän voi ajaa, kun kerkesi jo tekemään lauantaiehtoopunsin saunan päälle.
Ota kottikärryt, äkkäsi Mummi.
Niinpä Pappa tuli kottikärryjen kanssa ja minä pääsin niihin istumaan. Valitettavasti kaikki Mummin ja Papan naapurit eivät ehkä nähneet kotiinpaluutani, mutta oli se siltikin komiaa.
No entäs se tassu, kysyi Kööpenhaminasta palannut Mami, kun Mummi kertoi hänelle lauantai-illan tapahtumista.
Ihan normaali se oli, kun kotiin päästiin, Mummi ihmetteli.
No tietenkin oli.
Jotain piti kuitenkin tehdä, kun tahtoani ei noudatettu. Sitä paitsi kaikesta koitui ylimääräinen bonus.
Joskus käy niinkin, että Pappa kerkiää sänkyynsä ennen minua. Nyt kun Pappa vei vielä kottikärryjä varastoon, minä sain etumatkaa.
Yngwie J.