Olen viime vuosina junaa odotellessani yhä useammin ihaillut Loimaan rautatieasemaa. Se on yksi Toijala–Turku-radan alkuperäisistä asemista ja edustaa omaa tyyliään ainoana jäljellä olevana asemarakennuksena. Kyseistä tyyliä kyllä kelpaa edustaa, sillä asema kuuluu pääsisäänkäynnin pitsikoristeineen ja persoonallisine ikkunasmyygeineen kaupungin valitettavan monotonisen ydinkeskustan harvoihin rakennuskaunottariin.
Asemarakennus valmistui vuonna 1876 ja on ikäänsä nähden ryhdikkäässä kunnossa. Kirvesmiehillä ei varmaankaan ole ollut nykytapojen mukainen tuli perseen alla, ja he ovat kenties saaneet käyttöönsä hyvin valikoitua puutavaraa eivätkä ole hutiloineet nurkkia pystyyn äkkiä vähän sinnepäin
Rautatiellä ja niin ollen myös asemalla oli merkittävä rooli Loimaan kehittymisessä: aseman ympärille syntyi nopeasti asutuskeskus monipuolisine palveluineen.
Museovirasto ymmärtää paikan arvon, sillä se on määritellyt Loimaan rautatieaseman yhdeksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä. Mutta ymmärrämmekö me kaupunkilaiset sen?
Viimeksi junaan noustessa tuli mieleen, että olisi kiinnostavaa pistäytyä sisällä asemarakennuksessa. Mikä meininki lähes 150-vuotiaalla asemalla nykyään on? Lipunmyynti loppui noin 15 vuotta sitten, mutta vieläköhän lippuluukku on tallella? Sulkeutuuko korkea ja kapea ulko-ovi edelleen narahduksen jälkeen tutusti kolahtaen? Väreileekö odotushallissa vieläkin lämmin matkaanlähdön tunnelma? Pääsisiköhän nykyään yksityiskäytössä olevan aseman sisätiloihin kurkistamaan?
– Joo, sopii, tule vaan, nykyinen asemapäällikkö suostuu itsensä vierailulle kutsuneen ehdotukseen puhelimessa.
Ovitunnelma on tallella, eivätkä sisätilatkaan ole joitakin väliseinäratkaisuja lukuun ottamatta juuri muuttuneet niistä ajoista, kun VR:n digiloikka ei ollut vielä edes lähtötelineissään ja piletit hankittiin asiakaspalvelijoilta.
Aseman nykyinen omistaja on viime vuosina pyörittänyt siellä liiketoimintaansa. Hän toivoo löytävänsä tiloihin muitakin yrittäjiä vuokralle. Pari yrittäjää on kuulemma jo tulossa. Luulisi kyllä, että Loimaan kaupungillakin olisi jonkinlaista mielenkiintoa asemaa kohtaan, koska se on niin olennainen osa kaupunkikuvaa. Erittäin moni matkustavainen näkee aseman nykyäänkin: Loimaan asemaa käyttäviä junamatkustajia on parhaimmillaan ollut reilusti yli 100 000 vuodessa (LL 23.3.2017), mikä on tietysti vain murto-osa rataosuuden kokonaismatkustajamäärästä.
Asemalta poistuessa tulee mieleen juttu Mellilässä 1800-lukulaista taloa kulttuuriperinnön säilyttämisen hengessä kunnostavasta pariskunnasta (LL 9.9.). He totesivat, että turhan moni vanha hieno rakennus vain lahoaa hylättynä paikoilleen, kun niistä ei pidetä huolta.
Onneksi Loimaan kaunista rautatieasemaa ei sentään ole hylätty. Nostan pipoani aseman arvon ymmärtävälle omistajalle. Eläköön kaunis asemamme!
Sampsa Hakala
sampsa.hakala@loimaanlehti.fi
Lähde: Jussi Iltanen: Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat.