Saran Aulagalleria vie ITE-taiteen äärelle

0
Ite-taiteen monitoimimies Arto Tuominen, Maaseudun sivistysliiton kulttuurituottaja Raija Kallioinen, liiton hallituksen jäsen Heikki Huhtanen, maatalousmuseon johtaja Lauri Viinikkala ja näyttelyamanuenssi Maileena Vaajoensuu pohtivat, että toivottavasti Alpo Koivumäen tiikeriteos jätetään paijaamatta, vaikka sitä tekisikin mieli jokaisen varmasti koskea.

– Oii, tekisi mieli koskea, Maaseudun Sivistysliiton Raija Kallioinen huokaa hymyillen ja kiertää Suomen maatalousmuseo Saran aulassa vaanivaa tiikeriä – sen viiksiä, notkean näköistä selkää ja kippuraista häntää.

Koskea sitä ei kuitenkaan saa, sillä se on taideteos. Kauhajokisen Alpo Koivumäen tekemä ja peräisin Alpon Savannilta, kuten hänen tiluksiaan kutsutaan. Savannilla käyskentelee kymmenittäin eksoottisia eläimiä, jotka on tehty auton- ja traktorin renkaista, koneiden osista, ja vaikka mistä.

Suomen maatalousmuseo Saran aulassa on esillä Maaseudun Sivistysliiton vuoden ITE-taiteilijoiden teoksia. Liitto sai museon perinteisen Kulttuurikuokka-tunnustuksen keväällä juuri pitkään jatkuneen ITE-taiteen kartoitustyön ansiosta ja museo halusi esitellä taidetta näyttelyssä.

ITE on lyhenne sanoista ”itse tehty elämä”.

– Maaseutukulttuuri kiteytyy näissä teoksissa. Omaleimaisuus, omaperäisyys ja laatikon ulkopuolelta katsominen, museonjohtaja Lauri Viinikkala totesi Löytäjät-näyttelyn avajaisissa.

– Monien kotiseutu ja taiteen tekemisen paikka on maaseudun pienissä kylissä. Maaseudun perinteet, elämäntavat, vuodenkierto ja luonto innoittavat heitä ja moni tekijöistä on saanut maaseudun ammateissa teknisiä taitoja luovuutensa esille tuomiseen. Tässä jos missä on kylliksi perusteita tuoda ITE-taiteilijoita esille juuri tänne maatalousmuseoon, Raija Kallioinen totesi ja kiitteli näyttelylle museossa annettua oivallista nimeä.

Nykykansantaiteilijat on ensin pitänyt löytää.

– Systemaattisuudessaan ja pitkäjänteisyydessään meillä Suomessa tehty kartoitustyö on poikkeuksellista kansainvälisestikin. Parhaillaan on menossa kartoitukset viimeisessä manner-Suomen maakunnassa, Uudellamaalla.

Reilun kahdenkymmenen vuoden aikana on hänen mukaansa löytynyt omaperäisiä, itseoppineita taiteilijoita satamäärin ja monimuotoista taidetta.

– Moni taiteen seuraaja on joutunut tarkastamaan mielikuvaansa, mikäli ennakkokäsitys on ollut, että ITE-taiteessa on kyse vain ja ainoastaan vanhemman miesväen harjoittamasta moottorisahaveistosta.

Sarassa esilläolevia taiteilijoita yhdistää omaehtoisuus ja rohkea oman tien kulkeminen, kekseliäs kierrätysmateriaalien käyttö ja uuden elämän antaminen tienpäähän tulleille esineille.

– He kaikki ovat sopivia esikuvia meille jokaiselle näinä maailman aikoina, joita leimaavat vakavat uhkakuvat, synkkien uutisten tulva ja joskus sovittamattomiltakin tuntuvat ristiriidat.

Ite-taiteilijat on löydetty ja he ovat itse löytäjiä, mutta Raija Kallioisen mielestä myös me katsojat olemme löytäjiä.

– Ammennamme taiteilijoiden voimasta kohdata uutta, keksiä neuvokkaita ratkaisuja ja elää omannäköistä elämää.

Jo sen pohtiminen, mitä materiaaleja näyttelynkin teoksissa on käytetty, on löytöretki. Olisivatko tiikerin etujalat ehkä osia pakoputkesta ja äänenvaimentajasta jostakin vehkeestä?

Ja ne viikset. Ne ovat rautanauloja, ja sojottavat sen kuonossa kuin eläin olisi juuri havainnut jotain. Saalista kenties?