Pienet kunnat markkinoivat mielellään tarjoamaansa turvallista elämää. Suomessa asuminen lienee melko turvallista valtaosassa maata, mutta pikkukuntien mainoslauseet eivät ole tuulesta temmattuja.
Turvallisuudelle on monta määritelmää. Selkeimmillään turvallisuus on sitä, ettei ihmisen tarvitse pelätä oman terveytensä, koskemattomuutensa tai henkensä puolesta. Sen lisäksi turvallisuus on muun muassa osallisuutta, yhdenvertaisuutta ja hyvinvoinnin edistämistä. Turvallisuuden tunnetta edistää eittämättä se, että ollaan tuttuja keskenään. Pienellä paikkakunnalla ollaan.
Se, että paikallislehti esimerkiksi kirjoittaa eläkkeelle jäävästä, 19 vuotta kassatyötä tehneestä Tokmannin Mallusta (LL 3.6.2023), kielii siitä, miten läheisiksi päivittäisessä arjessa näkyvät mutta silti hyvin satunnaiset ihmiset pienellä paikkakunnalla koetaan. Mallu ja monet muut pitkän linjan asiakaspalvelijat ovat meille loimaalaisille kuin hyvän päivän tuttavia. Joskus sitä ihan miettii, pitäisikö moikata, kun tutut kasvot tulevat kadulla vastaan. Mutta sitten sitä taas muistaa olevansa itse vain yksi asiakas monien joukossa, toiselle käytännössä ventovieras.
Pienissä piireissä on omat kommervenkkinsa. Lehden tekemisessäkin sen huomaa. Ei ole lainkaan harvinaista, että haastateltava arkailee suostua juttuun, koska pelkää päätyvänsä puheenaiheeksi eli loimaalaisittain ilmaistuna Koppeihin.
Omaa identiteettiään rakentavaa teiniä ei mikään muu ahdista yhtä paljon kuin se, että omassa kotipitäjässä kaikki tuntevat toisensa. Se saa monet lähtemään muualle niin pian kuin suinkin. Ja miten vapauttavalta se tuntuukaan, kun yhtäkkiä ympärillä on vain tuiki tuntemattomia ihmisiä, joita ei voisi vähempää kiinnostaa se, kenen tyttäriä tai poikia sitä ollaan.
Apu-lehden maakuntakirjeenvaihtajat pohtivat Pienen kylän suuret suhteet -podcastissa ihmissuhteita pienillä paikkakunnilla. Koko kylän kuriositeetti -jakson toimittaja Kirsi Haapamatti esittää, että paikkakunnan henkisellä ilmapiirillä on vähintään yhtä paljon merkitystä vetovoiman kannalta kuin sillä, onko paikkakunnalla tarjolla töitä tai koulutusmahdollisuuksia. Turvallisuutta on sekin, että voi ilmaista itseään juuri sillä tavalla kuin sisin sanoo ja antaa myös muille saman mahdollisuuden.
Moni kotikontujen tomut jaloistaan karistanut jää sille tielle. Elämä vakiintuu muualle, ehkä isompaan kaupunkiin, ehkä toiseen maalaispitäjään. Harvoin asuinpaikka valikoituu sen perusteella, miten kunnat itsestään viestivät ulkopuolisille. Muutoinhan olisi todella vaikea valita, mihin niistä kaikista kunnista asettuisi, joissa on puhdas luonto ja turvallista asua. Brändityölläkin on oma funktionsa, mutta usein asumisen palikat loksahtavat paikoilleen ihan muista syistä.
Maailmalle lähteminen on rohkeaa, mutta yhtä rohkeaa on olla lähtemättä. Mielestäni siinä ei ole mitään noloa, että tuntee olonsa kotoisaksi ja turvalliseksi pikkupaikkakunnalla.
Katriina Reijonen
katriina@sivulause.fi