Minusta ammattiyhdistysliikkeen pitäisi Suomessa keskittyä enemmän jäsentensä palkkaetujen, vuosilomien ja työajan kehittämiseen, niinkuin kai alunperin on ollut tarkoitus.
Silloin pitäisi olla enemmän yhteishenkeä nostaa pienipalkkaisten alojen palkkoja, jotta sosiaalista tuista päästäisiin jos ei eroon niin ainakin niitä vähennettäisiin huomattavasti. Tällöin myös valtion menot vähenisivät huomattavasti ja tämä ns. hyvinvointiyhteiskunta saataisiin pidettyä kohtuullisella tasolla ilman velkaa.
Mutta Suomessa ay-liike on kateellinen jopa toisilleen. Esimerkiksi AKT haluaa aina enemmän korotuksia ja etuja kuin muut.
Jospa kerrankin osoitettaisiin sitä todellista solidaarisuutta ja annettaisiin lisää palkkaa esimerkiksi siivoojille, hoitoapulaisille, apu-työmiehille ja-naisille jne. Näin toimii ay-kenttä Ruotsissa.
Ja hyvin oleellista on, että Ruotsissa ay-liike ei sekaannu päivänpolitiikkaan. Toisin kuin Suomessa. Aina kun esim. sdp tai vasemmistoliitto on oppositiossa, alkavat lakot ja muu hallituksen häirintä ja hallitusohjelmiin sekaantuminen. Ihan riippumatta hallitusohjelmasta. Tai valtion taloustilanteesta. Myös työnantajapuolen pitäisi antaa työntekijöille lisää vaikutusvaltaa yritysten johtamisessa ottamalla työntekijän edustajan esimerkiksi yritysten päättäviin elimiin.
Ja pitää huomioida, että ammattiliitoissa on paljon myös muita kuin sdp:n tai vasemmistoliiton kannattajia. Jotka aina yritetään hiljentää ja saada näin vasemmistopuolueiden kannattajiksi tahtomattaankin.
Minä tunnen muutaman ihmisen, jopa pari ystäväänikin, jotka ovat kertoneet, miten hienoa on tehdä puoli vuotta töitä ja saada taas lähes kaksi vuotta ansiosidonnaista työttömyyskorvausta, joka on huomattavasti suurempaa kuin peruspäiväraha. Siis nykylainsäädännöllä. Kyllähän nyt jokainen tervejärkinen ihminen ymmärtää, etteivät valtion rahat tällaiseen enää riitä. Muut veronmaksajat siitä kärsivät ja valtionvelka vaan lisääntyy.
Tämä ei ole työntekijöiden vika vaan systeemin vika. Ja kääntyy lopulta tuen saajien omaksi haitaksi, kun valtion rahat eivät enää riitä.
Niin, niinsanottu Ruotsin malli olisi jo syytä ottaa käyttöön, myös työntekijöiden asemaa yrityksissä parantaen.
Matti Ojala