Jukka Heikkinen vastasi isänmaan kutsuun ja päätyi Kansalaisparlamenttiin

0
Kun isänmaa kutsuu peräti kahdella kutsulla, on kutsuun vastattava. Loimaalaista Jukka Heikkistä suosi arpaonni ja hän pääsi osallistumaan ensimmäistä kertaa järjestettyyn Kansalaisparlamenttiin. Moniääninen ja kansalaisia päätöksentekoon osallistava tilaisuus oli Heikkisen mukaan antoisa ja avartava. (Kuva: Heidi Nurminen)

LOIMAA Jukka Heikkisellä, 53, oli vahva tunne, että Helsinkiin tulee lähtö. Ja se tuli, peräti kahden kutsun muodossa.

– Kun isänmaa kutsuu, on kutsuun vastattava, Heikkinen nauraa.

Linnanjuhlista ei sentään ollut kyse, vaan kutsusta osallistua Kansalaisparlamenttiin.

Se on uusi osallistamisen muoto ja kokeilu, jossa tavalliset ihmiset saavat keskustella ja ottaa kantaa kansalaisaloitteissa esiin nousseisiin aiheisiin.

Tavoitteena on kehittää demokratiaa ja saada kansalaisten mielipiteet osaksi valiokuntatyötä. Kokeilussa käytetään puntaroivan mielipidemittauksen menetelmää, jonka on kehittänyt professori James Fishkin Stanfordin yliopistosta.

Kutsuja lähettiin satunnaisotannan perusteella 30 000 kappaletta Suomessa asuville täysi-ikäisille, mahdollisimman laajalle ja moninaiselle kansanosalle.

Heikkisen mukaan kutsu piti ensin hyväksyä ja täyttää sen liitteenä tullut kysely. Kaikkiaan kyselyitä oli useampia ja lisäksi tapaaminen Helsingissä.

– Ne mittasivat henkilön arvoja sekä suhtautumista moniin eri asioihin sekä poliittista näkemystä. Tavoitteena oli mahdollisimman monipuolinen osallistujakunta, Heikkinen kertoo prosessin etenemisestä.

Lopulta 600 kutsuttua pääsi jatkoon, joista 400 keskusteli verkossa ja loput 200 viikonlopun ajan Pasilassa Hotelli Triplassa.

Heikkinen oli yksi niistä 200:sta, jotka pääsivät osallistumaan live-tapaamiseen.

KANSALAISPARLAMENTISSA Heikkinen sai keskustella neljästä kansalaisaloitteista nousseesta teemasta.

Huumausaineiden käyttötilojen käyttökokeilu, kannabiksen laillistaminen, polttoaineveron kohtuullistaminen sekä dieselin käyttövoimaveron poistaminen olivat keskustelujen aiheina.

Aiheita pohjustivat asiantuntijalausunnot ja moderaattorin johdolla parlamenttiin osallistuneet kävivät keskusteluja pienryhmissä. Keskustelijoilla oli lisäksi mahdollisuus esittää kysymyksiä puolueettomille asiantuntijoille.

Kaikki keskustelut nauhoitettiin ja lopulta omat näkemykset lähetettiin terveisinä valiokunnille.

Heikkisen mielestä aiheet olivat kiinnostavia ja silmiä avaavia, osa jopa hieman raskaita. Hän pääsi läheltä kuulemaan huumehelvetissä elämisestä.

– Nyt taas näki selvästi, että asiat eivät ole mustavalkoisia. On tärkeää kuunnella myös muita ja ymmärtää heidän näkökantansa, Heikkinen toteaa.

Heikkinen kehuu keskusteluilmapiirin olleen hyvän ja suvaitsevan. Yksimielisyyttä ei asioista tarvinnut saavuttaa.

Kokeilun taustalla ovat Åbo Akademin ja Tampereen yliopiston tutkijat sekä eduskunta ja Sitra. Rahoittajina toimivat Sitra, eduskunta sekä Åbo Akademin demokratiatutkimuksen huippuyksikkö FutuDem.

INNOSTUS paistaa Heikkisen kasvoilta, kun hän kertaa osallistumistaan Kansalaisparlamenttiin.

Ujoudesta ei ole tietoakaan, kun suu ja kädet käyvät ja kielikuvat vilkkuvat, kun iloisen puhelias mies puhuu kokemuksestaan. Hän on selvästi otettu saamastaan mahdollisuudesta, eikä arkaile suositella osallistumista muille.

– Kannattaa ehdottomasti lähteä mukaan, vaikka ei olisikaan kovin kiinnostunut politiikasta. Suosittelen mielelläni. Mielestäni se lisää demokratiaa ja aktivoi tavallisia kansalaisia keskusteluun ja päätöksentekoon, Heikkinen sanoo ja kertoo aina kannustaneensa kaikkia myös äänestämään.

Kielten opettajan virassa toimiva Heikkinen vaikuttaa olleen Kansalaisparlamentissa kuin kala vedessä.

Eittämättä Suomen historian ja yhteiskuntatieteiden opinnoistakin on ollut hyötyä keskusteluissa tuntemattomien kanssa, joskin kohtaamiset ja uudet näkökulmat olivat tapahtuman suola.

Satunnaisotanta osui Heikkisen osalta kohdilleen. Mies itse nauraakin, että vientiä on tänä vuonna riittänyt.

Alkuvuonna hän päätyi mukaan radiokuuntelututkimukseen, sitten vielä Tilastokeskuksen moniosaiseen työelämätutkimukseen ja nyt Kansalaisparlamenttiin.

– Olisikohan pitänyt osallistua arpajaisiin tai lotota?, Heikkinen pohtii.

Heidi Nurminen

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän