Syyskuussa alkanut peuranmetsästyskausi on vasta pääsemässä vauhtiin. Metsästysseuroissa on keskitytty vielä hirvijahtiin ja odoteltu myös talvisempia kelejä, jolloin peura on paremmin havaittavissa.
– Alkukaudesta oli viljat vielä pellolla, Kojonkulman metsästysseuran puheenjohtaja Jussi-Mikael Yli-Heikkilä muistuttaa.
Esimerkiksi Alastarolla kaatoluvista onkin käytetty vasta 12 prosenttia.
– Viime vuonna oli tähän aikaan kaadettu 320 peuraa ja tänä vuonna 216, Alastaron riistanhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Ilari Puisto vertaa lokakuun lopun lukuja.
Syytkin ovat ilmeiset.
– Ei ole yhtä paljon peuroja, hän toteaa, mutta ei ihmettelisi sitäkään, jos liikkeellä olisi jonkinlaista väsymystäkin.
– On tässä semmosta tehojahtia ollut pari vuotta.
Alastaron alueella kaadettiin viime metsästyskaudella noin 1100 peuraa ja Loimaan alueella parituhatta ( LL 25.2.). Useana aiempana vuonna määrät ovat olleet satoja peuroja enemmän – Loimaalla suurimmillaan 2600 ja Alastarolla 1400.
Liikaa ei Ilari Puiston mukaan saa kuitenkaan löysätä.
– Kanta kasvaa takaisin pian. Sata naarasta tekee parisataa vasaa, ja ne tekevät muutamassa vuodessa jo viisisataa vasaa lisää, hän suhteuttaa.
Jussi-Mikael Yli-Heikkilä sanoo, että kantaa pitää havainnoida ja Loimaan seudun riistanhoitoyhdistyksen petoyhdyshenkilö Seppo Wallin muistuttaa, että niin metsästäjät myös tekevät – virallisten riistalaskentojen lisäksi koko ajan, kun alueella liikkuvat.
– Viime vuonna peuroja havaittiin vähemmän, tänä vuonna kanta on kasvanut ja esimerkiksi kauriit ovat lisääntyneet. Joka vuosi pitää miettiä ammutaanko peuroja liikaa vai liian vähän, Jussi-Mikael Yli-Heikkilä pohtii ja toteaa, että kannan tiheys on ratkaiseva.
Tavoite on, että kanta olisi noin 20–30 peuraa tuhannella hehtaarilla.
– Runsaimmillaan niitä oli yli 90.
Metsästykseen vaikuttaa myös petotilanne. Eivät niinkään lisääntyneet ilveshavainnot, mutta susihavainnot.
Ne rajoittavat tietenkin koirien käyttöä metsästyksessä.
– Hirvijahtiin ei menty ollenkaan sille alueelle, missä havaintoja oli, ettei tule koiratappioita. Kuka sitä ehdoin tahdoin koiraansa susille tarjoaisi, perheenjäseniähän koirat ovat, Loimaan seudun riistanhoitoyhdistyksen petoyhdyshenkilö Seppo Wallin sanoo.
Satunnaiset havainnot susista ovat hänen mukaansa runsastuneet lähes päivittäisiksi.
– Punkalaitumen puolella varsinkin.
Hänen oma riistakameransakin taltioi suden eräällä viikolla parikin kertaa.
– Toistaiseksi Kojonkulman-Metsämaan alue on ainoa vähän isompi laumaton alue, hän sanoo, mutta arvioi, että parin vuoden aikana sielläkin on susilauma.