Suomalaisten ja venälaisten välinen raja on aina ollut ongelma – kuten taas! Sotia sotien jälkeen. Mutta viimeaikainen kehitys on kuin osa 1900-luvun historiaa.
Kun tsaari Pietari I päätti länsimaistaa valtakuntaansa ja rakennutti pääkaupunkinsa Suomenlahden sopukkaan 1700-luvun alussa, tarvittiin paljon miehiä ja tavaraa Kannakselta. Ensiksi ruokaa, toiseksi puuta. Myöhemmin ainutlaatuista graniittia ynnä muuta ynnä muuta.
Pietarin pääkaupungin talousalue ulottui autonomisen Suomen itäalueelle. Side vahvistui oleellisesti, kun Saimaan kanava valmistui vuonna 1856. Savo ja Kannas voi sanoa lähes ruokkivat Pietarin kaupunkia. Toisaalta pääkaupunki tarvisti valtavasti osaavaa työvoimaa. Monumentit eivät syntyneet tyhjästi ilman taitavia rakentajia. Sehän on ollut aina suomalaisten pääomaa. Toisessa päässä olivat Fabergen noin parisataa pääosin suomalaista kulta- ja jalokiviseppää Venäjän ylhäisön tilaamien korujen valmistajina; ja tilaajista korostui erityisesti tsaarin hovi.
Itä-Suomi ja erityisesti Kannas oli siis osa Suomea ja osa Venäjän keisarikuntaa; suomalaiset saivat harjoittaa elinkeinoa Venäjällä ja palvella vaikkapa armeijassa (Mannerheim), mutta venälaiset eivät voineet toimia vastaavasti Suomessa.
Venäjä kaatui taas omaan mahdottomuuteensa vuonna 1917. Sekasorto: tsaariperhe lähti, tuli Lenin. Suomelle tuli ainutlaatuinen mahdollisuus itsenäistyä, jota käytettiin. Käytiin sisällisota kaikkine kauhuineen. Venäjän suhteen entisestä vapaasta kaupasta ja kanssakäymisestä siirrtyttiin täydelliseen rajasulkuun. Rajajokea ei enää ylitetty.
Se oli taloudellinen katastrofi uuden absoluuttisen rajan molemmin puolin. Vuosina 1918–1939 raja erotti vanhan yhtenäisen talousalueen. Sitten perustettiin vuonna 1924 Neuvostoliitto ”kansojen äiti”… Vaan sitten tuli kuvioon Stalin, georgialainen joka ei koskaan oppinut puhumaan venäjää ilman eteläistä aksenttiaan. Hän pelkäsi kaikkia; pahimpia olivat suomalaiset, jotka hävitettiin lähes kokonaan vuosina 1936-38. Se oli pientä, sillä puhdistuksissa meni arvioiden mukaan noin 20 miljoonaa omaa kansalaista.
Suomalaisille kommunisteille idässä oli ihannevaltakunta, jonne ei kuitenkaan voinut noin vain muuttaa. Se johti katastrofiin: Suomalaisia loikkasi rajan yli monella tavalla toisaalta pitkin laajoja metsiä ja toisaalta Suomenlahden vesiltä. Kanadassa levisi sikälaäisen vahvasti kommunistisen siirtolaistyhteisön piirissä laaja muuttohanke rakentamaan sosialismia. Molemmissa tapauksissa ihannevaltakunta löytyi Siperiasta tai haudasta.
Rajakysymys tuli esille kesällä 1939 ja eskaloitui 30.11.1939. Stalin aikoi liittää Suomen osaksi Neuvostoliittoa, mutta sattuneesta syystä se ei onnistunut. Raja varustettin betonilla, kun suomalaiset rakensivat Salpa-linjan, jota ei onneksi koskaa tarvittu tositarpeeseen. Sota loppui, ja uudet rajat piirrettiin. Ne olivat taas ylittämättömiä.
Vasta 1960-luvun alussa aloitettiin turistimatkat Leningradiin, mutta niilläkin reitit olvat tarkkaan määritellyt. KGB valvoi, ettei vaikkapa vanhat karjalaiset pääsisi kurkkaamaan, miten vanhoilla kotinurkilla nyt elettiin. Viralliset delegaatiot vieralivat puolin ja toisin. Itse olin monet kerrat mukana Suomalais–Neuvostoliittolaisen tieteellis-teknisen yhteistoimintakomitean talous- ja sosiaalihistorian jaoston seminaareissa. Vastaanotto ja tarjoilu oli ylenpalttista, mutta kerran Moskovassa luikahdin Tiedeakatemian hotellista lähiöalueelle. Katselin pitkään miten lastentarhalaiset möyrivät marraskuisessa liejussa tavallinen talvitakki päällään.
Sitten kaikki näytti muuttuvan. Neuvostoliitto hajosi, ja kaikki – itsekin – ajattelivat demokratian ajan koittavan naapurissa. Raja aukeni, turistit kulkivat, solmittiin uusia taloussuhteita: kaikki näytti pelkältä päivänpaisteelta.
Sitten remmiin astui Vlamimir Putin, DDR:ssä palvellut täysin ilman aksenttia saksaa puhuva KGB-mies. Kaikki lähti vyörymään takaisinpäin. Toveri Vladimir on ilmiselvä narsisti. Itse ajattelen, että hän kuvittelee olevansa perimysjärjestyksessä tsaari Vlamimir V. Oli miten oli, joka tapauksessa Stalin sai vähitellen pahoille töilleen uskollisen seuraajan.
Ja tänään. Raja on suljettu eli se siitä ystävyydestä ja yhteistyöstä.
Jari Niemelä