Satuitko saamaan jouluna raaputusarvan? Minä sain. Kolikko kourassa jännitin, osuuko kohdalle mojova 20 000 euron potti. No eipä osunut, eikä osunut edes pienin mahdollinen voittosumma.
Vaikka minusta ei tullut äkkirikasta, tuli minusta tyhjän arpani myötä hyväntekijä. Joulupukin hankkima kuponki tuottaa lähitulevaisuudessa jossain päin Suomea hyvinvointia: parempia harrastusmahdollisuuksia, uusia liikunta- ja kulttuurielämyksiä, edistää terveyttä tai tukee ehkä tieteen tekemistä. Suurin piirtein näin Veikkaus voitonjakoaan kuvailee.
Tuen tarvitsijoiden kirjo on laaja, eikä Veikkauksen euroja heru kuin murto-osalle tarvitsijoista. Yhdistykset toivovat sponsoreita toimintansa pyörittämiseen, eriarvoisessa asemassa olevat arjessa pärjäämiseen, oppilaat leirikouluihin, avustusjärjestöt katastrofialueiden auttamiseen ja niin edelleen. Rahaa tarvitaan ympäri vuoden, mutta joulun alla ihmisten hyväntahtoisuuteen vedotaan erityisen hanakasti.
Aatonaattona Hurstinapu pyysi apua vähävaraisten joulujuhlan ja ruokakassien järjestämiseen. Pyyntö sai laajaa huomiota, ja huonolta näyttänyt tilanne kääntyi iloksi, sillä ruokaa jäi lopulta jaettavaksi tapaninpäivänäkin.
Yleensä avustuskohteina ovat yhdistykset, mutta joskus hyväntekijöitä peräänkuulutetaan myös julkisyhteisöissä. Kuusi vuotta sitten avattu Uusi lastensairaala maksoi 184,5 miljoonaa euroa, josta 38,2 miljoonaa kerättiin yksityisiltä lahjoittajilta. Jos vilkaistaan ulkomaille, tulipalossa laajoja tuhoja kärsinyt Notre Damen kirkko kohtasi lahjoitusvyöryn, kun palopaikkaa vasta raivattiin. Kaikkiaan kirkon korjaukseen osoitettiin 846 miljoonaa euroa.
Hyväntekeväisyys on kullanarvoista, mutta sitäkin tulee voida kritisoida. Veikkaus-tuotoilla rahoitetaan tuhansia yleishyödyllisiä kohteita, mutta vasta sen jälkeen, kun muun muassa hallintoneuvoston jäsenille on maksettu tuhansien eurojen kokouspalkkiot. Ruohonjuuritasolla pelihaitat kasautuvat usein henkilöille, joilla on muitakin vaikeuksia elämässään. Toisaalta jos rahapelejä kuitenkin pelataan, on parempi, että voitot jäävät kotimaahan ja menevät niin kutsutusti kansanterveyteen ylikansallisten nettikasinojen sijaan.
Usein rahalahjoituksia kerätään viihteen varjolla: huonossa asemassa olevat voivat saada leipää, kun hyväosaiset saavat sirkushuveja. Nykyään eturivin julkkiksia lennätetään onneksi vähemmissä määrin köyhiin maihin ihmettelemään ja itkeskelemään olosuhteiden kurjuutta. On herätty autettavien omaan toimijuuteen ja tilanteen kuvaamiseen heidän tarinansa kautta.
Melko paljon inhimillistä kärsimystä olisi myös torjuttu niillä miljoonilla, jotka osoitettiin muutamassa päivässä Notre Damen korjaukseen.
Vaikka keskityttäisiin vain kotimaahan, sellaista tilannetta tuskin tulee, että lahjoitusten tarve loppuisi. On tietyllä tapaa surkeaa, että yksityiset ihmiset joutuvat pistämään omasta pussistaan asioita, jotka kuuluvat mielestäni yhteiskunnan kontolle, mutta toisaalta on hienoa, että ihmisillä ylipäätään on halu edelleen auttaa.
Eräs Hurstinavun Facebook-sivun kommentoija tiivisti luultavasti useiden lahjoittajien ajatuksen: hyvä antaa vähästään, paha ei paljostakaan.
Katriina Reijonen