Muutama viikko sitten vuoden oripääläiseksi valittu Matti Kulmanen kertoi aina puhuvansa Oripäästä positiivisesti ja haastoi ihmisiä kehumaan omaa kotikuntaansa ja olemaan siitä ylpeitä ( LL 5.12.).
Loimaan positiivisimmaksi valittu Viljami Pajula sanoo, että esimerkiksi Loimaasta löytää helposti paljon positiivista, mikäli näin tahtoo (LL 21.12.).
Niin, mikäli näin tahtoo.
Ei ole kaikki päin peetä Loimaan seudulla, eikä kaikki ihan (vielä?) tietenkään kohdallaankaan. Pakko on kuitenkin kysyä, että jos mikään ei ole hyvin – koskaan missään ja edes kotiseudulla – niin onko silloin kauheus ehkä katsojan silmässä.
Vähän samasta asiasta on kyse, kun ihmiset vastaavat kuulumisia kyselevälle, että kiirekiirekiire on.
Varmaan onkin, monella varsinkin ennen joulunpyhiksi rauhoittumista, mutta olisi meillä kaikilla varmaan monta lajia muutakin kerrottavaa.
Ainakin pitäisi olla.
Suureelliset ylisanat, niin kehut kuin haukutkin, menettävät tehonsa aikaa myöden. Suhteellisuudentaju ja totuus taas eivät mene koskaan muodista.
Se, että ei näe, eikä edes yritä nähdä esimerkiksi kotiseudussaan mitään positiivista, ei vielä tarkoita, ettei sitä siellä ole. Se, että näkee vain negatiivista, ei tarkoita, että sekään olisi koko totuus.