Oltiin porukalla luennolla. Tietotyöläisille sopivasti aiheena oli aivoterveys.
Käytiin asiaa läpi hermosolujen sähköimpulsseista lähtien.
Kaikki yhteydet eivät ole päässäni ilmeisesti vielä sulaneet, sillä koin oppivani jotain uutta.
Totta kai jossain oli siitä sanottu, mutta nyt asia vasta valkeni. Biologi ja työnohjaaja Heidi Kervinen nimittäin muistutti meille, että lepokaan ei onnistu tuosta vaan ja välttämättä luonnostaan, vaan se pitää opetella.
Ja nimenomaan niin kuin kaikki muutkin asiat Bangladeshin pääkaupungista roomalaisiin keisareihin ja ruokaresepteistä kemian kaavoihin, keskittyen, paneutuen ja toistaen.
Siihen emme nykypäivän viestitulvassa meinaa pystyä. Päivät ovat täynnä ärsykkeitä – ääntä, kuvaa, viestejä kaikista mahdollisista (sovelluksista vaikkapa). Avokonttoreissa näemme sivusilmällä liikettä ja kuulemme esimerkiksi puhetta, josta emme välttämättä edes kunnolla erota sanoja.
Jokainen ärsyke saa aikaan hermoimpulssin, joka on sähköä. Mitä enemmän ärsykkeitä, sitä enemmän siis sähköä päässä seilaa, sillä jokainen ärsyke vaatii tulkitsemista, eli töitä hermosoluilta.
Siksi ärsyketulva alkaa kuormittaa. Aivoissa on tavallaan kaistat täynnä ja varmaan vähän kolareitakin.
Sitä pahennamme yrittämällä multitaskata asioita, eli tehdä monta asiaa yhtä aikaa, vaikka tiedämme (tai ainakin pitäisi tietää), että ihminen pystyy suuntaamaan tarkkaavuutta vain yhteen asiaan kerrallaan.
Sitä pahennamme myös jättämällä tauot ja muut palautumishetket päivällä väliin. Kun on niin pirun kiire.
Hyvä on huomata sekin, että kun välillä lepää, aivojen sähköinen toiminta ja välittäjäaineiden määrä ovat sopivalla tasolla, ja ilon ja mielihyvän tuntemukset ovat ylipäätään mahdollisia. Väsyneenähän sitä kykenee lähinnä kärttyisyyteen ja uupuneelle mikään ei tunnu oikein enää miltään.
Jos paahdamme täysillä päivän (päivästä toiseen), ei uni illalla tule eikä suju muutenkaan. Ja kun ei nuku, hermostoon jää kaikkea ryönää tukkeeksi, kun uni ei huuhdo sitä pois ja hermosto ei palaudu.
Jos elimistö ei pääse palautumaan, oppiminen vaikeutuu ja unohtelu vaan lisääntyy – kun hermoston radoilla on tätä kaikenlaista kuonaa oppimisen tiellä.
Kohta elimistömme ei enää osaa levätä ja palautua.
Lepokin on tavallaan lihas, jota pitää treenata.
Kati Uusitalo