Kivikkoisten kenttien tarkka-ampuja Seppo Lindman valittiin vuoden pétanqueurheilijaksi

0
Vuoden pétanqueurheilijaksi valittu Seppo Lindman korostaa hermokontrollin tärkeyttä, "pelit pelataan 13 pisteeseen, ja joskus on tultu kymmenen pisteen takamatkaltakin voittoon, kun vastustajalla on alkanut käsi tärisemään".

PÉTANQUE Urheilutoimittajain liiton Vuoden Urheilija -valiokunta nimesi tammikuun alussa lajien parhaat urheilijat menneen vuoden saavutusten ja menestyksen pohjalta. Pétanquessa valinta osui Loimaan Pétanqueta edustavalle Seppo Lindmanille.

Valtavana yllätyksenä valintaa ei voi pitää. Viime vuonna Lindman rohmusi SM-kilpailuista kolme kultaa (yleisen sarjan singeli ja trippeli sekä veteraanisarjan dubbeli) ja yhden hopean (sekatrippeli). Hän voitti myös yleisen SM-sarjan kultaa yhdessä Antti Pasasen, Jyrki Salon ja Arto Stenbergin kanssa.

– Yksi vuosi ollut parempi tätä ennen ja oli ehkä vähän yllätys, että menestystä tuli noin paljon, Lindman kertoo.

Lindmanin palkintokaappi lienee vuosien varrella muuttunut jo palkintohuoneeksi, sillä ensimmäisen SM-mitalinsa mies heitti 1990-luvun alussa ja tähän vuoteen lähdettäessä hän on noussut miesten ja veteraanien sarjoissa palkintokorokkeelle yhteensä 97 kertaa.

– Katsotaan nyt. Kolme mitalia puuttuu sadasta, ja olisihan se mukavaa saada täyteen. Joskus kun katselin mitalitaulukoita, niin mietin, että jos joskus pääsen tuonne ihan ylös asti, niin lopetan kilpailemisen. En kuitenkaan ihan vielä lopeta, Suomen kaikkien aikojen menestynein pétanqueurheilija nauraa.

Ja mikäli piikkipaikalla haluaa pysyä, niin ei paranekaan lopettaa. Miesten sarjassa Lindmanilla on 79 mitalia ja listan kakkosella, hieman nuoremmalla urheilijalla vain muutamia vähemmän. Kansainvälisillä kentillä menestystä ei ole Lindmanille tullut. Veteraanien EM-kilpailuissa hänen joukkueensa jäi pisteen päähän mitalipeleistä, ja hän suunnittelee uutta yritystä jälleen vuoden 2025 kilpailuissa.

Harrastuksen Lindman löysi 1980-luvun loppupuolella, kun parin vuoden ajan kuulia heitellyt isä pyysi kokeilemaan. Innostus kasvoi nopeasti ja ensimmäisten kilpailujen jälkeen laji vei jo täysin mukanaan.

– Kun ensimmäisissä kilpailuissa voitinkin jonkun, niin ymmärsin, että tämähän voisi olla aika mukavaa.

– 90-luvulla ja vuosituhannen alussa harjoittelin vähän enemmän, jotta saisi hieman tuntumaa heittämiseen. Nyt ikä painaa jo sen verran, ettei seuraharjoitusten ja viikonloppukisojen lisäksi jaksa enää.

Seuraharjoituksia Loimaalla pidetään kahdesti viikossa ja niissä käy noin 10–20 harrastajaa. Nuoria lajin pariin on hankala saada.

– Ei niitä niin kauheasti tule. Ei tämä vedä lajina niin paljoa, kuin palloilulajit. Pelaaminen on niin hidasta, ettei nuoriso viihdy, Lindman toteaa, ja toivoo nopeampirytmisistä lajeista poisjäävien löytävän paremmin pétanquen pariin.

Mestaruusluokan peleissä kentän tulee olla vähintään neljä metriä leveä ja 15 metriä pitkä. Pintamateriaalit eroavat suuresti eri kenttien välillä; joissain kiviä on ripoteltu runsaasti vaikeusasteen lisäämiseksi. Aikuisten sarjoissa metallikuulat ovat halkaisijaltaan 70,5–80 millisiä ja painavat 650–800 grammaa.

Varsinkin joukkuepelinä pétanque on hyvin taktinen laji. Trippelissä, eli kolmen heittäjän joukkuepelissä joukkueeseen kuuluu asettaja, välipelaaja ja ampuja.

– Kilpapelaajia Suomessa on niin vähän, että ne ovat tulleet tutuksi vuosien mittaan. Kun tietää hyvin mitä kaveri osaa, niin taktiikat laaditaan sen mukaan.

Lähes aina ampujan roolia pelaava Lindman suosii hyökkäysvoittoista peliä. Joissain peleissä saattaa jokainen ammuttu kuula osua ja vastapainoksi on myös niitä pelejä, joissa puolet kuulista lentää ohi.

– Yleensä huippupelaajia vastaan pärjätäkseen pitäisi osua vähän enemmän, kuin puolet, ammuntakilpailun Suomen ennätyksen haltija hymyilee.

Myös kentän vaikeus vaikuttaa pelaamiseen. Lindman listaa ääripäiksi Hämeenlinnan kivikkoisen kentän ja Iittalan tasaisen ”mummopetankkikentän”, jossa ei kivistä ole tietoakaan.

– Mitä vaikeammat kentät, niin sitä enemmän tykkään pelata. Vaikea kenttä suosii ampumista, kun asettamalla on vaikea päästä lähelle.

Kuulat pelaaja valitsee pelityylinsä mukaan. Ampujana Lindman suosii puolipehmeitä kuulia, jotka tilataan lajin syntymaasta Ranskasta.

– Puolipehmeillä ammuttaessa oma kuula jää helpommin kentälle, kun kontakti ei ole liian kova. Pehmeät kuulat taas kuluvat kauhean äkkiä, jos koko ajan ammut ja osut.

Kilpailuhermot Lindmanilla eivät ole kuulien tapaan puolipehmeää terästä, vaan kovametallia.

– Mitä tiukempi paikka, sitä paremmalta tuntuu. Ei kilpailuissa passaa hermoilla ollenkaan, vaan pitää ajatella, että kyllä se siitä menee.

Suomen parhaimmat pétanquepelaajat tulevat lauantaina loimaalle kisaamaan Finnish Masters –turnauksessa, jonka Suomen Pétanque-Liitto järjestää yhdessä Loimaan Pétanquen kanssa.

Mastersissa kisaa kahdeksan kapteenijoukkuetta ja kahdeksan haastajajoukkuetta.

– Kapteenit valittiin SM-kisojen singelin perusteella, joten pääsin valitsemaan kapteeneista viimeisenä. Hyvät pelaajat sain joukkueeseen ja heidän kanssa olen ennenkin pelannut.

– Pelin pitää kuitenkin kulkea kaikilla. Petankkissa ei oikein joukkueena kahdella pärjää, jos kolmannen peli takkuaa.

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän