Saavuimme kaverini kotikaupunkiin Pohjois-Chilessä myöhään illalla. Keskuspuisto oli täynnä aaseja. Kaverini selitti, että asukkaat pitävät aaseja kotipihoilla päivisin, mutta päästävät ne kulkemaan vapaina kylässä öisin, jolloin ne eivät häiritse ihmisiä.
Täällä Chilessä on paljon lemmikkejä ja kotieläimiä verrattuna Suomeen. Monet pitävät esimerkiksi kanoja ja saattavat myydä kananmunia ohikulkijoille. Kotieläinten lisäksi yli neljä miljoonaa kissaa ja koiraa elää kaduilla.
Perheen koira saattaa hyvinkin olla adoptoitu katukoiria pelastavan järjestön kautta tai ihan vain löydetty kadulta ja otettu omaksi. Kulkukoirat ovat joskus lyöttäytyneet porukaksi kuin Ryhmä Hau. Joskus paikalliset ovat hankkineet niille kaulapantoja ja vaatteita lahjaksi. Se vuoksi voi olla vaikeaa tunnistaa kadonnutta ja koditonta eläintä toisistaan.
En rehellisesti sanottuna oikein aina tiedä, miten näihin kaduilla ja kodeissa eläviin eläimiin pitäisi suhtautua, sillä niiden kohtelussa ja käytöksessä on paljon eroja. Kerran eräs kulkukoira puraisi minua shortseista, mutta onneksi hampaat eivät yltäneet reiteen asti. Säikähdin, sillä koira oli ollut aivan rauhallinen, kun olin lähestynyt tarkoituksenani kulkea sen ohitse. Toisaalta eräs leirintäalueelle asettunut hellyttävä karvaturri osoitti minulle, mitä reittiä pääsee joelle uimaan ja kävi itsekin pulahtamassa.
En ole vakuuttunut siitä, että mikään lemmikki kuuluisi suurkaupungin keskustaan tai aasi lähiöön pihalle. Kaduilla elävät lemmikit ja kotieläimet jättävät paljon ulostetta kaduille ja puistoihin, eikä kukaan tietenkään siivoa jälkiä. Ne saattavat levittää ihmisillekin tarttuvia tauteja ja loisia. Toisaalta kadut eivät välttämättä ole kovinkaan turvallinen ympäristö eläimille esimerkiksi liikenteen vuoksi. Luontoon päässeet kotieläimet voivat sekoittaa paikallisen ekosysteemin ja aiheuttaa näin haittaa monille muille lajeille, kuten linnuille. Suomessa hylätyt lemmikit eivät helposti selviydy kylmästä talvesta.
Olen ylipäätään sitä mieltä, että lemmikin hankintaa voisi säädellä hieman enemmän. Olen nähnyt Suomessakin aika paljon lemmikkejä, joita perheen lapset ovat retuuttaneet ympäriinsä, jotka on työnnetty takapihalle tekemään asiansa, koska niitä ei ole jaksettu ulkoiluttaa, tai joita ei ole osattu tai jaksettu hoitaa tavalla, joka olisi hyväksi eläimelle itselleen. Joskus eläimen hankkineet ovat yllättyneet esimerkiksi eläinlääkärikuluista, jotka voivat ylittää moninkertaisesti eläimen hankintahinnan. Ajokortin tapaan suoritettava pakollinen koulutus lemmikistä huolehtimiseen ei välttämättä olisi huono idea.
Ehkä Chilen kulkukissat ja -koirat palvelevat kaupunkeja ainakin yhdessä asiassa. En ole nähnyt pääkaupunki Santiagossa yhtään rottaa, vaikka täällä asuu yli kahdeksan miljoonaa ihmistä ja kaduilla lojuvien roskapussien ja leutojen sääolojen luulisi houkuttelevan siimahäntiä.
Emilia Voltti