– Monesti arjen ostoksia tehdään aika lailla laput silmillä. Kävellään vaikka kaupassa se sama reitti ja otetaan ne samat tuotteet, joiden hinta on mitä on ja tuotteet sitä, mitä aina, Kestävät talouspolut -hankkeen asiantuntija Elli Pölhö Marttaliitosta sanoo.
Välillä kannattaisi pysähtyä miettimään omia tapoja ja tottumuksia, hän suosittelee.
– Miksi ostaa sitä mitä ostaa, kuinka paljon siihen menee rahaa ja kuinka paljon joihinkin tiettyihin tuotteisiin menee rahaa.
Vaikka ihmisillä olisi tietoa siitä, mikä on vaikkapa kestävää kuluttamista tai miten rahaan liittyviä päätöksiä tulisi tehdä, niin toiminta ei aina ole tiedon mukaista.
– Vaikka tietoa olisi, se ei välttämättä näy käytännössä ja myös oman toiminnan tarkastelu voi välillä olla aika hankalaa.
Aina kaikilla ei ole sittenkään ihan tarkkaa käsitystä siitä, mihin omat rahat kuluvat.
Ostoksistaan ja omista tavoistaan kannattaa pitää vaikka jonkin aikaa kirjaa, Elli Pölhö suosittelee.
– Asioiden muistiinlaittaminen konkretisoi hyvin, miten käyttää rahaa. Millaisia elintarvikkeita esimerkiksi ostaa ja miten usein vaikkapa hankkii uusia vaatteita. Oma muisti ei välttämättä aina ole se todenmukaisin tietolähde.
– Monesti arjen jutut tehdään niin huomaamatta, että ne eivät oikein jää muistiin ja toisaalta ihmisen muistikin on rajallinen ja vähän valikoivakin.
Omat näkemykset omasta toiminnasta voivat erota siitä, miten todellisuudessa toimii.
– Sitä tapahtuu meille kaikille, vaikka olisi tosi valveutunut ja tarkka ja olisi tietoa. Se on inhimillistä.
Erilaiset taloustilanteet, rahankäyttötottumukset ja esimerkiksi ihmisen tausta ja vaikkapa kotoa opittu rahankäyttö voivat näkyä kuluttamisessa. Tärkeää on yrittää ymmärtää, mikä omaan rahankäyttöön vaikuttaa ja mitä muutoksia siihen voi tehdä.
Pohtia voi esimerkiksi sitä, mikä kaikki omaan kuluttamiseen vaikuttaa ja mistä omat tavat ja tottumukset ovat tulleet? Mitä vaikutuksia on omalla kuluttamisella, puheella, asenteella ja toiminnalla ja toisaalta sillä, mitä esimerkiksi jakaa sosiaaliseen mediaan tai jättää jakamatta? Mikä kaikki meihin itseemme on vaikuttanut?
– Ihan perinteisellä kynällä ja paperilla voi laittaa ylös omia menojaan – mitä ostin, milloin ja mistä, mutta esimerkiksi ruokakaupoilla ja pankeilla on myös sovelluksia, joiden avulla omaa taloutta voi seurata, Elli Pölhö sanoo ja kertoo itsekin käyttävänsä Penno-sovellusta, joka on Takuusäätiön kehittämä ja netistä löytyvä ohjelma.
Sen kautta hän on huomannut omassa rahankäytössään muutamia kertoja, että rahaa olikin kulunut joihinkin asioihin suunniteltua enemmän.
Hän suosittelee myös tarkistamaan säännöllisesti erilaiset jäsenyydet ja suoraveloituksella laskutettavat palvelut.
– Minkä verran niihin menee kuussa ja ovatko ne kaikki sellaisia, joita tulee oikeasti käytettyä. Ne syövät varoja huomaamattomasti.
Suurensuurten muutosten sijasta kannattaisi ennemminkin miettiä pieniä palasia, joita on mahdollista ottaa osaksi arkea ja joiden ylläpitämiseen voimavarat riittävät myös pidemmällä aikavälillä.
Muutosten tekemisessä on hyvä tarkastella itseään ikäänkuin ulkopuolelta.
– Että okei, kun menen kauppaan, niin mitä sieltä haen ja miksi valitsen juuri tämän tuotteen ja mikä tuote se on. Onko se esimerkiksi kotimainen vai jotain muuta.
Tai jos on vaikka säännöllisesti tottunut palkkapäivänä käymään ostamassa uuden vaatteen, voi miettiä, että hei mikäs juttu tämä on ja voisiko tehdä jotain muuta, hän pohtii.
– Tai onko se raha pakko välttämättä käyttää ollenkaan?
Samoin vapaa-ajan tekemisiään voi miettiä ajoittain uudelleen.
– Mitä yleensä ehdottaa kavereilleen tapaamispaikaksi ja tekemiseksi, ja voisiko joskus tehdä jotain muuta ja onko kaikkeen pakko liittyä raha.
Rahankäyttö tulisi mitoittaa omaan arkeen ja pohtia, haluaako käyttää rahaa ja mihin sitä haluaa käyttää.
Joskus isoin vastus on oma mieli ja sen mieliteot.
– Jos tulee vastaan vaikka joku kiva vaate ja ajattelee, että oi, olisipa hauska ostaa tuo, niin kannattaa miettiä, tarvitseeko sitä todella vai tuliko ajatus ostamisesta siksi, että sattui vaatteen näkemään, vai siksi, että se oli alennuksessa vai miksi.
Samalla kun omaa toimintaansa tarkastelee kriittisesti, niin armollisuutta ja inhimillisyyttäkin pitää itseä kohtaan olla.
– Kaikki kuluttavat jonkin verran ja välillä jokainen tekee niitä parempia ja välillä niitä huonompia ratkaisuja. Yksittäiset ostot harvoin kaatavat koko taloutta, jos arjen valinnoissa on muuten hyvä pohja.
– Maailma on tällä hetkellä rakennettu sen varaan, että koko ajan kulutetaan ja että kulutus koko ajan vielä lisääntyykin. Samaan aikaan tiedämme, että se ei ole millään tavalla kestävää ja hyvä tilanne.
Tarvitaan ison mittakaavan maailmanlaajuisia ratkaisuja, mutta jokaisen yksittäisenkin ihmisen teoilla on merkitystä.
– Ostetaan sitä mikä on välttämätöntä, ja hankitaan se vastuullisesti. Yhtä lailla se on valinta, että mistä ostaa, mitä ostaa ja kuinka paljon, kuin se, mitä jättää ostamatta ja mistä syystä.
Fiksu kuluttaminen on hänen mielestään kestävää kulutusta.
– Oleellista on, että ostetaan vain tarpeeseen ja mietitään omat hankinnat niin, että ne tulisivat oikeasti käyttöön ja olisivat tarpeellisia.
Heräteostoksia kannattaisi välttää, samoin ”ostin, kun halvalla sain”-hankintoja ja ostelua ihan vain ostamisen vuoksi.
Erityisesti harvemmin käytettävien tavaroiden kohdalla kannattaisi miettiä, mistä niitä ostaa.
– Löytyisikö niitä käytettynä vaikkapa kirpputorilta?
– Jos hiilijalanjälkeä vaikka mietitään, niin suurempituloisilla se on isompi, koska kulutus on niin paljon isompaa. Silloin ei pelkästään riitä, että ajattelee ostavansa vastuullista, vaan kulutuksen määrä korostuu.
Sitäkin on hyvä pohtia, mikä on oikeasti se asia mikä tuo onnellisuutta ja hyvää mieltä arkeen.
– Onko se se kuluttaminen vai ihan jotkut muut asiat, hän kysyy ja nostaa esimerkiksi kuulemansa ajatuksen kaupan valikoimasta.
– Jos kuluttaja voi valita nyt 200 erilaisesta lajikkeesta, niin tekeekö hänet onnelliseksi se, jos niitä onkin yhtäkkiä 300 vai jotkut ihan muut asiat?
– Rahaan ja siihen miten siitä puhutaan, liittyy paljon tunteita. Toki toivoisin, että siihen liittyisi vähemmän niitä ahdistavia ja ikäviä tunteita.
Haastavissakin tilanteissa kannattaa hänen mukaansa muistaa, että ei ole yksin. Monella muulla voi olla samanlaisia tunteita ja myös apua on saatavilla.
Hänestä olisi paikallaan pohtia, tarvitseeko kaikkeen käyttää rahaa niin hurjasti vai voisiko hyvään lopputulokseen päästä myös vähemmällä rahamäärällä vaikkapa juhlien järjestelyissä.
– Että raha ei olisi sellainen poissulkeva asia, vaan kaikki olisivat tervetulleita rahatilanteesta riippumatta. Lasten synttäritkin voivat nykyään olla jo isolla rahalla tehtyjä, hän toteaa ja kannustaa arvostamaan rahan sijasta enemmän yhdessäoloa ja sosiaalisten suhteiden merkitystä.