Seutukunnan elinvoima nousee veto- ja pitovoiman turvin

0
LL / arkistokuva: Lari Kiviranta

LOIMAAN SEUTU Kunnallisalan kehittämissäätiön julkaisu Alueiden väliset elinvoima-, vetovoima- ja pitovoimaerot sijoittaa kuntien sekä seutukuntien välisessä vertailussa Loimaan ja Oripään asteikon keskivaiheille. Julkaisua kirjoittamassa ollut valtiotieteen tohtori Timo Aro sanoo Loimaan olevan melko tyypillinen seutukaupunki, jossa elinvoimaan liittyvät luvut ovat hyvät. Sen sijaan ongelmia on kaupungin veto- ja pitovoimassa. Hän näkee kuitenkin, että perusta on kunnossa, sillä Loimaalla on onnistuttu tukemaan hyvin yrityksiä erilaisilla hankkeilla.

– Ratkaiseva kysymys on Loimaankin kohdalla se, onnistutaanko alueen veto- ja pitovoimaa nostamaan.

Myönteisenä kehityksenä hän näkee seudun vihreän siirtymän, joka tarkoittaa Loimaalla ja Oripäässä tällä hetkellä pääasiassa aurinkovoimaa. Vaikka sen työllisyysvaikutukset ovat matalat, Aro sanoo investoinneista syntyvän alueelle mahdollisesti uusia investointeja muiltakin aloilta. Näin on hänen mukaansa käynyt muuallakin.

– Tässä puhutaan niin sanotusta vierivoimasta, jolloin investointi synnyttää uusia avauksia alueelle. Samalla kun kiinnostus aluetta kohtaan kasvaa, pitovoima lisääntyy.

VARSINAIS-SUOMEA Timo Aro pitää kokonaisuutena hyvin pärjäävänä alueena. Julkaisussa alueiden kehitystä mitataan elinvoima-, vetovoima- ja pitovoimaindeksillä (EVP-indeksi), ja sen mukaan kaikki varsinaissuomalaiset kunnat sijoittuvat viiteen osaan jaetun indeksitaulukon kolmen parhaan joukkoon.

– Tämä on vahvaa aluetta, ja voidaan todeta sekä Loimaan että Oripään näkökulmasta, että niillä on hyvät mahdollisuudet pärjätä tulevaisuudessa.

Sen sijaan Ypäjän tilannetta Aro pitää heikompana. Siinä, missä Oripää hyötyy sijainnistaan, Ypäjä kärsii.

– Ypäjän keskuskaupunki on periaatteessa Forssa, joka ei myöskään pärjää analyysissa kovin hyvin.

Hän sanookin, että alueen keskuskunnan vetovoimaisuus näkyy joko myönteisenä tai kielteisenä vaikutuksena pienempään kuntaan, jolla on riippuvuus- ja vuorovaikutussuhde isompaan.

KOKO maata tarkastellessa kuntien elinvoima-, vetovoima- ja pitovoimaerot ovat suuret. Julkaisussa kerrotaan, että parhaimman ja heikoimman viidenneksen kunnat ovat eriytyneet kauaksi toisistaan, mikä on seurausta pitkään jatkuneesta kehityksestä.

Korkeimman EVP-indeksin saaneet alueet keskittyvät ryppäiksi Helsingin, Tampereen ja Turun kaupunkiseuduille, Pohjanmaan rannikolle, Lapin maakuntaan ja pistemäisesti muille alueille. Analyysin mukaan suuret kaupunkiseudut ovat hyötyneet kasvua tukevien tekijöiden pitkään jatkuneesta kaupungistumis- ja keskittymiskehityksestä. Indeksin heikoimpien kuntien yhteisenä piirteenä on puolestaan väestön supistumiseen, teollisuuden ja maaseudun rakennemuutokseen ja haasteelliseen sijaintiin liittyvät tekijät.

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän