LOIMAA/ALASTARO Tanja Merikallion kotona on kova vilske: tassut käyvät lattiaan ja hännät huiskivat, kun Tanjan ja Marko-miehensä kissat ja koirat ottavat vieraan vastaan.
Kolmen katin ja kolmen haukun laumasta moni nelijalkainen on saanut elämälleen uuden alun, sillä Merikalliot ovat ottaneet niitä suojiinsa hankalista olosuhteista: kissoista Pastori loukutettiin villiintyneenä maatalosta, Kinuski löytyi pentuna huoltoasemalta kontin alta ja Pikku Prinssi pelastettiin pentutehtaasta.
– En kestäisi kuulla myöhemmin, että kissa olisi jäänyt vaikka auton alle.
Hän sanoo pohtineensa, että saattaa joutua pulaan auttamishalunsa kanssa – nyt lemmikkien määrää rajoittaa tilan puute.
– Muuten pelastaisin varmaan kaikki, hän naurahtaa.
Merikallio huomauttaa, että rescue-eläintä otettaessa on hyvä ottaa huomioon se, ettei eläinten taustoista ole välttämättä mitään tietoa. Ne ovat voineet olla nälissään, pitkään sairaana tai kokea väkivaltaa.
– Yleensä niillä ei ole kovin hyviä kokemuksia ihmisistä, Merikallio tiivistää.
Pastorikin viihtyi ensimmäiset kuukaudet saunassa yksinään.
– Istuimme siellä selkä päin kissaan lukemassa hänelle kirjaa, jotta kissa tottuisi ihmisen ääneen.
Merikallio kertoo kaikkien elikoiden olevan omanlaisia tapauksiaan: Kinuski erottuu rauhallisuudellaan ja Pastori kiltteydellään. Pikku Prinssi taas käyttäytyy kuin kuninkaallinen, jota leikkisät ja innokkaat koiratkin kunnioittavat.
– Prinssi on oman arvonsa tunteva, ja usein hänelle tarjoillaan ruoka eteen ja avataan koiraportit, kun hän ei halua hypätä niiden yli. Talon palvelusväki on häntä varten.
Pikku Prinssin taivalta on esitelty myös viime vuonna ilmestyneessä Arvon kissa – suomalaisten rescue-kissojen tarinoita -kirjassa (Aula & Co), jossa kerrotaan suomalaisten löytökissojen kohtaloista. Teoksessa nostetaan esille myös kissojen huonoa asemaa, mikä harmittaa Merikalliotakin.
– Kissan henkeä ei arvosteta yhtään. Jos koira on vapaana, puskaradiot soivat, mutta kissasta ajatellaan, että sen kuuluu olla ulkona. Suomalainen kissa ei kuitenkaan ole mikään ulkoeläin.
Merikalliolle arki lemmikkien kanssa on elämäntapa, joka tuo mukanaan lämpöä, seuraa ja läheisyyttä.
– Vaikka ne vievät välillä järjen, on aina mielenkiintoista katsoa, millainen persoona eläimestä tulee. Kaikki ovat meilläkin niin yksilöllisiä ja kaikilla on omat juttunsa, vaikka ne elävät samassa talossa.
Majaileeko teillä lemmikki, jolla on ihan paras luonne, mahtavia metkuja ja hauskoja tapoja? Eläinystävämme-sarjassa kerrotaan Loimaan seudulla asustelevista lemmikkieläimistä. Vinkit sähköpostitse: toimitus@loimaanlehti.fi