Rukoushetki pysäytti Ukrainan tilanteen äärelle

0
Kanta-Loimaan kirkon portailla järjestettiin rukoushetki Ukrainan puolesta. Tapahtuman tarkoituksena oli muistuttaa siitä, ettei Ukrainan kärsimystä ja hätää ole unohdettu.

LOIMAA/HIRVIKOSKI Taivaalla oli tummia pilviä, kun Kanta-Loimaan kirkon portailla järjestettiin Ukrainaa tukeva rukoushetki keskiviikkona. Ukrainalaiset Daria Unichenko ja Valeri Kulichenko seisoivat kirkon portaiden edessä pitäen koholla Ukrainan lippua, joka liehui synkkää taivasta vasten.

– Totta kai sodan jatkuminen näin pitkään on todella surullinen asia. Olemme kiitollisia Suomelle, että he auttavat niin paljon. Kiitokset myös tästä rukoushetkestä. Se antaa voimia meille tässä hetkessä, Unichenko sanoi.

Ihmisiä oli kerääntynyt ristimään kätensä Ukrainan puolesta ja laulamaan virsiä. Samalla he näyttivät, ettei ukrainalaisten kärsimys ole unohtunut.

– Ukrainan tilanne tulee niin lähelle suomalaisia, koska tiedämme, mitä se on. Se on niin käsittämätöntä, että vieläkin hyökätään maahan, jossa vain haluttaisiin elää rauhassa. Kaikki se kärsimys ja kuolema ovat niin riipaisevia, kertoi rukoushetken järjestänyt Loimaan Seurakunnan I kappalainen Marita Koivunen-Sätilä .

Koivunen-Sätilä sanoi hetken muistuttavan myös meitä suomalaisia, että helposti vain turrumme uutisiin sodasta.

– On tärkeää, että emme unohtaisi ukrainalaisten tilannetta ja pysymme eri keinoin heidän tukenaan.

Ukrainan Bila Tserkvasta kotoisin oleva Yana Rudyk kertoi joka ikinen päivä odottavansa sodan loppumista.

– Kun luen uutiset, niin joka päivä vain haluan, että sota loppuu, hän totesi.

Loimaalaiset Pertti ja Eeva-Maija Mäkinen pitivät tärkeänä tulla mukaan rukoushetkeen.

– Naapurissammekin asuu ukrainalaisia, ja asia tulee heidät nähdessään mieleen päivittäin uutisten lisäksi, he sanoivat.

Rukoushetkeen osallistunut Raimo Savolainen sanoi olevansa karjalaistaustainen loimaalainen, joka on lähtenyt itse kaksi kertaa evakkoon Karjalasta. Hänellä on paljon samaistumispintaa ukrainalaisten tilanteeseen.

– Ensimmäistä evakkomatkaani en muista, muuta kuin mitä vanhempani minulle siitä kertoivat. Toisen evakkomatkan aikana olin seitsemänvuotias, ja ne hetket ovat vielä herkkänä mielessä. Ukrainan sodan myötä se matka tänne sotaa pakoon sekä sen ajan olosuhteet tulevat minulle joka päivä mieleen, joten ymmärrän sen kauheuden mitä ukrainalaiset kokevat, Savolainen kertoi.