Tuskin olen ihan yksin tämän hetken ongelmani kanssa. Kyse on lähinnä saamattomuudesta, tai laiskuudesta? Miten sen kukin nyt ajatteleekaan.
Korkeakouluopintojen, töiden ja omituisen kiireiseksi muokkautuneen arjen välillä tasapainoilu toimi parin vuoden ajan mainiosti – työt sujuivat, koulukurssit sujuivat ja arki sujui. Sitten jossain vaiheessa jonkun tämän pyhän kolminaisuuden sujuminen vaati muiden jättämistä väliaikaisesti taka-alalle, ja nehän kivasti jäivät sinne pysyvästi ja kohta tämä ajanhallintaa dominoinut osuuskaan ei mennyt entisenlaisella tarmolla eteenpäin.
Entisestä turboahdetusta multitaskaajasta on tullut nuhapumppuinen multipaskaaja (termiä avaa Oona Tepponen hienossa kolumnissaan (LL 22.2.).
Havahduin tilanteeseen ja yritin loogisella maalaisjärjelläni palata oikeille raiteille. Sen sijaan, että työn alla olisi jatkuvasti kahdeksan juttukeikkaa, 12 koulutehtävää ja neljä päivää viikosta vieviä luottamus- tai valmennustoimia, laitoin kaikki tauolle ja yritin keskittyä vain pakollisiin juttuihin ja rentoutua.
Heitin niin sanotusti aivot narikkaan, mikä on varmasti ajatuksena hyvä, mutta hukkasin sen perhanan narikkalapun johonkin.
Käsittääkseni aivoja on välillä ihan hyvä hieman lepuuttaa; ja minähän lepuutin. Illat kuluivat pelaten The Legend of Zeldaa tai katsellen viisituntisia sitcom-maratoneja. Illat muuttuivat viikoiksi ja viikot kuukausiksi. Kiireellisimmät työt hoituivat hyväksyttävällä tasolla, lapsilla riitti ruokaa ja unenlaatu ehkä parani muutaman napsun verran, mutta koulu ehkä on vähän tässä lepuuttamisrytäkässä kärsinyt.
Sitten eräänä iltana kuulin päässäni legendaarisen Kummelin Ympäristöruudun asiantuntijan Jaakko Parantaisen äänellä lausahduksen ”aivoja tulisi käyttää koska aivot tykkäävät siitä, että niitä käytetään”.
Parantaisen tapaan juuri tästä asiasta en paljon mitään tiedä, tai oikeastaan yhtään mitään, mutta tuo kadonnut aivonarikkalipuke tuskin löytyy mistään Hyrulen kivenkolosta tai Frendien pieleen menneistä kohtauksista. Ehkä sen voisi löytää säännöllisistä yöunista, luontopoluilta tai sudokukirjojen alaviitteistä. Kerron, jos löydän jotain.
Etsimisen ajattelin kuitenkin aloittaa juuri mainitsemiltani alueilta. Niiden kylkeen lienee hyvä lisätä jotain viihdyttävää tekemistä, vaikka niissäkin aivot olisivat narikassa. LP Vampulan Mestaruusliigan ensimmäinen välierien kotiottelu pelataan huomenna keskiviikkona, ja sinne paikan päälle lähteminen vaikuttaa ensimmäiseltä etapilta kadonneiden aivotehojen löytämiseksi.
Nukkukaa, ulkoilkaa, nauttikaa, älkääkä peljätkö toimettomuutta. Näillä ihan itse keksimilläni viisauksilla taidan lipua narikan kautta kohti terveesti hallittavissa olevaa multitaskauksen ulappaa.
Kalle Rajala