Alastarossa ja Isossa-Britanniassa

0
Arkistokuva: LL.

Huomenna hiljennytään viettämään pitkäperjantaita, siis pääsiäistä edeltävää perjantaita, jota voidaan kutsua pitkäperjantaiksi tai pitkäksiperjantaiksi. Vähän niin kuin kuninkaallista saarivaltiota, josta olemme viime aikoina kuulleet monarkkien murheellisia terveysuutisia, voidaan kutsua Iso-Britanniaksi tai Isoksi-Britanniaksi. Näistä jälkimmäinen on Kotimaisten kielten keskuksen suositusten mukainen.
Kuinka piirun tarkasti Kotuksen suosituksia on syytä noudattaa ja missä määrin kielenkäyttäjät voivat itse uudistaa suomen kieltä, siitä voidaan olla montaa mieltä. Helsingin Sanomat kirjoitti viikolla (23.3.) varsinaissuomalaisen Kosken Tl kunnan kirjoitusasusta. Kunnanjohtaja Henri Partanen totesi ihmetystä herättävästä Turun läänin liitteestä, että kaikkeen tottuu. Siihen teeälläänkin, ja sen selittämiseen ulkopaikkakuntalaisille.
Kotuksen erityisasiantuntija opastaa kirjoittaa kunnan nimen muodossa Tl. Koski, Turun läänin Koski. Läänitkin ehdittiin lakkauttaa jo vuonna 2010, mutta koskelaisten en usko lopettavan lääniliitteensä käyttöä tai siirtävän kirjainkaksikkoa kuntansa nimen eteen niin kauan kuin Paimionjoki virtaa.
Suomen kieltä voi verrata virpomisvitsaan. Suomi on parhaimmillaan hieno, koristeellinen ja kaunis kieli, mutta pahimmillaan se on yksi pahaisen taipuva ja koruton uralilaisten kielten haara, jonka yksittäiset sanat voivat olla huomista perjantaitakin pidempiä.
Mikä muuten on suomen kielen pisin sana? Epäjärjestelmällistyttämättömyydellänsäkään vai lentokonesuihkuturbiinimoottoriapumekaanikkoaliupseerioppilas? Ensiksi mainitun tekstinkäsittelyohjelma alleviivaa määrätietoisesti punaisilla laineilla. Kielikello-lehden mukaan (3/2018) sana ei tarkoita mitään. Siihen on vain survottu kaikki kuviteltavissa olevat taivutusmuodot ja liitteet.
Kielimies, filosofian tohtori Artturi Kannisto pisti 1900-luvun alkupuoliskolla paremmaksi ja kehitteli vielä pidemmän, mitään tarkoittamattoman rimpsun, jonka tarkoitus oli vain herkutella suomen kielen liitteillä ja päätteillä. Sanahirviö oli kumarreksituteskenteleentuvaisehkollaismaisekkuudellisenneskenteluttelemattomammuuksissansakaankopahan.
Johan alkoi ahdistamaan. Vai ahdistaa? Hölynpölykieli ja muut kammottavat asiat voivat totta tosiaan tehdä kumpaakin. Alkaa tekemään -muodon salliminen vietti helmikuussa kymmenvuotissyntymäpäiväänsä.
Tuoreempana kielenhuoltopähkinänä Kielikellossa on pohdittu virkaan astuneen tasavallan presidenttimme nimen taivuttamista. Alexander tavutetaan toisin kuin Aleksanteri. Sukunimen u-kirjaimen saa lausua ihan suomalaisittain uuna, vaikka nimi on ruotsalaista alkuperää.
Ohjeistus on tärkeää, sillä nimien ääntäminen ja taivutus ei ole yhdentekevää. Vai miltä kuulostaa se, kun joku lausuu Oripään vain yhdellä peellä tai Orisuon yhdellä ässällä? Alastaron taivuttaminen sisäpaikallissijassa se vasta sielua riipookin. Sisäpaikallissija ei oikein muutenkaan istu loimaalaisen suuhun. Eihän täällä pistäydytä Mellilässä, vaan Melliläsä.

Katriina Reijonen
katriina@sivulause.fi