Foordilla mennään! Oripään palvelutalon laitevalikoima karttui jälleen Lions-lahjoituksella

0
Oripään palvelutalo sai uusia apuvälineitä Lions-lahjoituksina. Niitä testasivat lehtijuttua varten Maija Mäki ja Helena Mäkelä, jotka muistavat toisensa jo takavuosilta, samasta suunnasta Latvalta ja Makkarkoskelta kun ovat kotoisin. Palvelutalossa he ovat kaverustuneet ja juttelevat ruokailuissa ja muutenkin nähdessään.

Helena Mäkelä ottaa askelia uudella menopelillä. Siinä on pyörät, runko pystyssä ja käsivarsille tasot, joihin niillä voi nojata. Lisäksi on kahvat, joista pitää kiinni.

Laitetta voi käyttää minkäkokoinen ihminen tahansa, sillä tasoa voi säätää käyttäjänsä pituuden mukaan. Tukevalla kulkuvälineellä uskaltaa kävelykykyä harjoitella ja vaikka ylläpitää sellainenkin henkilö, joka on liikkumisestaan hieman epävarma.

Mikäs tämä tämmöinen laite oikein on?

– Tasofoordi, sairaanhoitaja Kaisa Kiertonen Oripään palvelutalosta kertoo.

– Ei sentään Mersu, Helena Mäkelä kuittaa huvittuneena, kun menopelin nimi kuulostaa kaukaiselta serkultaan Fordilta.

Tällainen on Oripään palvelutalon uusin menopeli, näyttää Helena Mäkelä ja Maija Mäki ja sairaanhoitaja Kaisa Kiertonen seuraavat seikkailun sujumista. Laitteen avulla on kätevä pitää yllä kävelykykyä ja vaikka harjoitella nousemista, sillä kyynärvarsille tarkoitettua tasoa voi nostaa ja laskea helposti.

Foordi on uusin lisä palvelutalon laitevalikoimaan ja tuttuun tapaan sen on lahjoittanut Oripään Lionsit, jotka ovat ahkeroineet rahaa kokoon kesän Okra-näyttelyllä.

– Ovat kovin anteliaita aina olleet, Kaisa Kiertonen kiittelee ja kertoo, että klubista otetaan aina ennen joulua yhteyttä ja kysytään, että mitä tarpeita palvelutalossa olisi.

Eivätkä yksistään lahjoitukset ole kiittämisen arvoisia, sillä ihastusta on saanut aikaan myös lahjoittajien tapa tulla mukaan viettämään talon joulujuhlaa ja laulamaan joululauluja.

Palvelutalon käytävässä on useampi leijonilta saatu apuväline ja muutamasta huoneesta niitä löytyy lisää.

Uusimpia niistä on Helena Mäkelän lisäksi lupautunut testaamaan lehtijuttua varten Maija Mäki. Mannekiinit kertovat tienneensä toisensa jo silloin nuorena, kun kerran samalta suunnalta Latvalta ja Makkarkoskelta ovat.

Palvelutalossa he ovat viime kuukausien aikana tutustuneet vasta kunnolla, kun olivat välillä Oripäästä molemmat poissa vuosikymmeniä. Helena Mäkelä Turussa ja Maija Mäki Pöytyällä.

– 49 vuotta, hän laskee ja sanoo olleensa palvelutalossa nyt noin vuoden.

– Kaaduin vessassa talvipäivän seisauksen päivänä, hän kertoo ja pohtii pyörätuolissa siitä päivästä tulleen monessa mielessä hänellekin seisaus.

Naisten kaveruuden sinetti on kuulemma Helenan Turun Sanomien tv-liite, jonka hän Maijalta joka viikko saa itselleen.

– Minä tulin tänne marraskuussa, hän muistaa ja kertoo, että hänen seitsemän hengen sisarusparvensa on kaikki vielä elossa – vanhin on 90-vuotias ja hänellä itsellään on ikää 87 vuotta.

Foordi ei ollut ainoa menopeli, jolla Lionsit palvelutaloa tällä kertaa muistivat.

– Saimme tällaisen ekstrapyörätuolin myös, Kaisa Kiertonen kertoo.

Upouuden pyörätuolin jalkatukien sovittelussa paikoilleen otettiin tuumaussekunti. Sairaanhoitaja Kaisa Kiertonen napsautti ne paikoilleen, jotta Maija Mäki pääsi ottamaan tuntumaa tuoliin. Maija Mäki ja Helena Mäkelä arvelevat, että tällaisia tilavampia tuoleja tarvitaan vielä – kuulemma ruoka on niin hyvää palvelutalossa, että he arvelevat etteivät kohta tavallisiin tuoleihin mahdu.

Ekstra se on paristakin syystä, sillä tavallisesti asukkaiden pyörätuolit ja muut laitteet ovat peräisin apuvälinelainaamosta. Uusin pyörätuoli on vähän paremmin varusteltu tuoli, sillä siinä on tavallista hienommat ja kätevät tuet jaloille ja se on myös muita tilavampi.

– Sellaisia täällä taidetaan kohta tarvita, Maija Mäki ja Helena Mäkelä sanovat pilke silmäkulmassa ja selittävät, että palvelutalossa on liian hyvää ruokaa ja sitä annetaan paljon.

Kaisa Kiertonen pitää hyvänä, että talossa on joitakin ylimääräisiäkin ja monenlaisia välineitä, sillä vanhusten tilanteet vaihtelevat ja muuttuvat.

Se ei sentään muutu, että kaikenlaista puuhaa asukkaiden kanssa keksitään.

– Bingoa ja muistipelejä pelataan, tietovisoja pidetään. Pyritään ulkoilemaan, hän listaa ja yhdessä muistellaan, miten uutenavuotenakin käytiin katsomassa ilotulitusta.

Maija Mäki luonnehtii itseään lukijaksi ja kertoo, että hänelle tulee paljon lehtiä. Kannettava tietokonekin hänellä on, jota hän pohtii ehkä ryhtyvänsä enemmän taas käyttämään.

– En ole koskaan ollut niin mikään käsityöihminen, hän toteaa ja saa Helena Mäkelän huokaamaan, että hän sitten taas on.

– Niin sinulla on se virkkausbuumi, Kaisa Kiertonen tietää.

– Virkkaan ja kudon, juuri kummipoika toi lankoja montaa väriä. Valkoista vielä pyysin seuraavaksi.