On ollut päiviä, jolloin auringonvalo on saanut tuntemaan olon niin keväiseksi kuin suinkin vain voi. Vaikka rakastan lumisia talvia, niin kyllä se valo ja aurinko saavat aikaan jotain erilaista mielihyvää.
Ja onhan tässä taas pitkä talvi takana – onneksi tänä vuonna aika luminen ja kaunis, ettei pelkkää sadetta ja synkkää ilmaa monta kuukautta peräkkäin.
Tuon keltaisen pallon ilmestyminen taivaalle on kuitenkin yleensä ilon asia. Sitten kun iskee takatalvi ja harmaa sää, niin naamat helposti nyrpistyvät harmauden ja kylmyyden iskiessä juuri niin mukavan lempeän ja valoisan keväänalun keskelle. Joskus sitä miettii millaisia sissejä olemmekaan, kun elämme ilman suuria määriä luonnonvaloa tämän pitkän talvikauden läpi. Vaikka jotkuthan suorastaan rakastavat kaamosaikaa ja sen pimeyttä.
Nykyisin puhutaan paljon resilienssin merkityksestä eli ihmisen muutoskyvystä. Se tarkoittaa psyykkistä selviytymiskykyä ja joustavuutta. Resilientti ihminen pärjää muutostilanteissa ja arjen haasteissa eteenpäin. Voin vain kuvitella, miten ennen sisukkuuden oli oltava voimakas osa suomalaisuutta. Aikaisemmin kun ei ollut mukavuuksiakaan. Sääolot ja niiden vaihtelut varmasti tekivät ihmisistä äärimmäisen sinnikkäitä ja pärjääviä. Nyt ääriolosuhteita syntyy muualle Eurooppaan esimerkiksi todella kuumien kesien myötä.
Uutisten mukaan ääriolosuhteita tai tietynlaista epätasapainoa ja epävarmuutta aiheuttaa ihmisten arkeen moni muu asia enemmän kuin sää, koska asumismukavuus on modernilla tasolla. Kunpa muihinkin asioihin voisi vaikuttaa yhtä helposti kuin asunnon lämmitykseen ja ilmastointiin.
Katse on hyvä keskittää kivoihin asioihin. Kevättalvi on parasta aikaa aloittaa myös luonnontarkkailu. Ainakin se on mielekkäämpää kuin heti ensimmäisenä kiinnittää huomiota valon osoittamiin pölyhiukkasiin, joita ei ollut aikaisemmin havainnutkaan kodissaan.
Luonnon heräämistä on ilo katsella. Pian saapuvat muuttolinnut ovat varma merkki pitkän talven päättymisestä. Monelle leskenlehti on myös ensimmäinen varma kevään merkki.
Viime lauantain vastaisena yönä jätin tarkoituksella verhot auki. Yö on tähän aikaan vuodesta vielä pimeä, joten minulle se oli aivan riittävän hämärää, ainakin tällä kertaa. Aamulla oli ihana herätä, kun voi aistia valoisuuden leviävän pikkuhiljaa sisätiloihin. Sallin itseni nukkua hieman pidempään, jotta univelkoja sai alta pois – vaikka uniekspertit eivät pidä univelkanukkumisia hyvänä asiana unirytmin ylläpitämisen kannalta.
Minulla on herätyskello, joka alkaa valaista hiljalleen kuin nouseva aurinko. Se on ollut tärkeä talvella, mutta luonnonvalo on vain eri asia. Orastavan aamupäivän aurinko suorastaan helli valoisuudellaan. Mikä olikaan parempaa herätä tähän kevättalveen kuin valo, värit ja hyvät yöunet.
Vaikka moni hehkuttaa kevätaurinkoa, niin se laukaisee myös päinvastaisia olotiloja osalle ihmisissä. Joillekin se voi laukaista masennuksen, migreenin tai muita ikävältä tuntuvia asioita.