ORIPÄÄ Auranlaakson kansalaisopiston ja Pöytyän seurakunnan järjestämä Studia generalia -luentosarja jatkui tiistaina Oripään seurakuntatalolla. Luennoitsijakin oli viime viikolta tuttu, kun eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja ja professori Markku Jokisipilä puhui urheilun ja politiikan suhteesta ja tämän suhteen muuttumisesta.
Tarvitseeko yhteiskunta huippu-urheilua? Tämä oli Jokisipilän luennon pääkysymys. Professorin mukaan huippu-urheilu on pystyttävä perustelemaan ja oikeuttamaan, sillä sen poliittinen painoarvo on kevyt. Hän mainitsi varsinkin Kiinan ja Venäjän pönkittäneen omaa imagoaan huippu-urheilun avulla, jolloin suurvallat lakaisevat muun muassa ihmisoikeuksien polkemista urheilun luoman gloorian alle.
– Suomen menestymättömyyttä kesäolympialaisissa en ole nähnyt kovin suurena ongelmana, sillä meidän ei tarvitse pönkittää meidän imagoamme, Jokisipilä totesi.
Suomessakin urheilu on politisoitunut jo varhain. Kilpasoudussa monia Suomen mestaruuksia voittanut ja Suomen Soutuliitossa eri rooleissa vaikuttanut Jokisipilä kertoo nähneensä läheltä katteettomiin lupauksiin perustuvia lajiliittojen rahankeruutapoja.
– Suomen soudun taso on laskenut samaa vauhtia, kuin mitä minä olen ikääntynyt, hän totesi lisäten, että pienen lajiliitonkin on pitänyt taistella tuista huippu-urheilun statuksella, vaikka esimerkiksi olympiamenestys on ollut hyvin kaukainen haave.
Jokisipilän mukaan huippu-urheilu on äärimmäisten poikkeusyksilöiden erittäin rajua kilpailua, jossa sattumallakin on suuri osuus. Kansainväliselle tasolle nousee vain murto-osa harrastajista, ja heistäkin yli 90 prosenttia jää mitalien ulkopuolelle. Olympiavoitosta haaveilevien urheilijoiden unelmat murentuvat 97–99 prosentin varmuudella.
– Jotta olisimme rehellisiä, tämä on syytä ymmärtää ja hyväksyä, kuten sekin, että huippu-urheiluun kohdistuva kritiikki ei useinkaan ole perusteetonta.
Kaikkensa urheilulle antavien ”drop-outien” valmius urheiluelämän ulkopuoliseen elämään jää usein vajavaiseksi. Jokisipilä ihmettelee myös useiden vanhempien rajatonta tukea koulunkäynninkin kustannuksella urheileville lapsilleen.
– Miten kansalliselle tasolle jääneen urheilijan harjoitteluun käyttämä 10 000 tuntia auttaa yhteiskuntaa? Olisiko sen ajan ja resurssit voinut käyttää jotenkin tehokkaammin sekä urheilijan, että yhteiskunnan kannalta?
Vain jääkiekkoliitolla riittää Jokisipilän mukaan resursseja tukea uransa päättäneitä urheilijoita. Pienempien seurojen on vaikea perustella entisten urheilijoiden tukemista, kun panokset on laitettava tulevaisuuden tähtiin.
– Rahoista suurin osa kuluu vain liiton toimintojen pyörittämiseen. Liitot lypsävät huiput tyhjiksi ja unohtavat sen jälkeen.
Kun huippu-urheilua mainostetaan ekologisena, ei professori ole varma pitäisikö itkeä vai nauraa. Esimerkkeinä hän mainitsi Atlantassa käyttämättömyyttään mätänevän vuoden 1996 olympia-areenan ja epäili myös, ettei Sotshin miljoonia maksaneilla kelkkailukouruilla paljoakaan käyttöä ole kisojen jälkeen ollut.
– Kun eräs jääkiekon SM-liigajoukkue mainosti olevansa ensimmäinen hiilineutraali jääkiekkoseura, keskustelin Kalervo Kummolan kanssa ja hän sanoi, että jokin raja paskanpuhumisellakin pitäisi olla.
Huippu-urheilun yleisöviehätys pohjautuu Jokisipilän mielestä ihmisten haluun todistaa jotain poikkeuksellista ja kokea suurien tarinoiden tuottamia tunne-elämyksiä.
– Huippu-urheiluihmisten kannattaa opetella argumentoimaan tämän itseisarvoisuuden puolesta ja jättää katteettomat myyntipuheet. Meillä riittää haasteita ja laajemmassa kuvassa huippu-urheilu on kovenevassa kilpailutilanteessa.
Huippu-urheilua pitkään tutkinut ja siitä kriittisesti kirjoittanut Jokisipilä uskoo kuitenkin järjen äänen tavoittavan tulevaisuudessa myös urheilupiirit.
– Sanoisin, että yleinen yhteiskunnan ilmapiiri, joka nyt puhuu paljon asioiden tärkeysjärjestykseen laittamisesta ja priorisoinnista leviää pikku hiljaa myös urheilun puolelle. Ainakin tullaan keskustelemaan vakavammin, että pitäisikö valita tiettyjä painopistesuuntia, mihin julkisia varoja käytetään.
Oripään seurakuntatalolle oli saapunut noin 20 kuulijaa. Auranlaakson kansalaisopiston rehtori Ilkka Virran mukaan Studia Generalia –luennoilla on käynyt noin 20–40 kuulijaa. Maksuttomia luentoja järjestetään Oripään lisäksi Marttilassa ja Riihikoskella.
Seuraava luento järjestetään Oripäässä ensi viikon tiistaina, jolloin Turun yliopiston poliittisen historian emeritusprofessori Timo Soikkanen luennoi Suomen presidenttien huumorintajuista ja kokemuksista.