Kun viikonloppuna kyseli Alastarolla ja Oripäässä kauppojen kulmilla mietteitä Varsinais-Suomen hyvinvointialue Varhan suunnitelmista sulkea terveysasemat ( LL 16.3.), vastassa oli aika mietteliästä ja harmistunutta porukkaa (s. 5 ja 6).
Eniten mietitytti vanhusten kohtalo. Ajokortti, ajokyky ja oma auto koettiin elämän ehdoksi tai ainakin omaehtoisen elämän ehdoksi. Entä kun niitä ei ole? Monia epäilytti taksien riittävyys ja toisaalta ralli, minkä asioiden hoitaminen nykyistä kauempana vaatisi.
Ihan heti ei nielty suunnitelmia säästöiksikään – epäiltiin, että rahat vain menevät eri pussista toiseen ja ainakin oripääläisten ja alastarolaisten pussista sitä lähtee enemmän.
Digi- ja etäpalveluille jokunenkin antaisi mahdollisuuden, mutta moni kommentoi, että uskoo sitten vasta kun näkee. Sitäkin useampi muistutti tuplaongelmasta – ikäihmisten on vaikea kulkea ja he ovat juuri niitä, joille voi olettaa olevan vaikeinta ottaa hoitajan ja lääkärin henkilökohtaisen tapaamisen tilalle tuotavia digi- ja etäpalveluja käyttöön.
Vastaajista useat uskoivat suunnitelmien johtavan – ja jopa tavoittelevan pienten paikkakuntien lopullista näivettymistä. Hyvinvointialueen strategian yhtenä tavoitteena on alueen elinvoimaisuus, mutta kylillä uskottiin, että asioita katsotaan ja päätetään joka tapauksessa keskusten kannalta.
Jos tunnelma pitäisi juttuhetkien perusteella summata, niin se olisi tämä: maaseudun ihmiset kokevat olevansa näkymättömiä ja hyvinvointialueen kuuro.